Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


maanantai 6. kesäkuuta 2011

Libyalainen jauhopallo ja muita herkkuja

Velma valitsi Libyan kesäkuun ensimmäisen viikonlopun ruokamatkailukohteeksi maan hienon lipun takia. Muammar Gaddafin aikakauden lippu otettiin käyttöön vuonna 1977 ja se on (ollut) maailman ainoa yksivärinen valtionlippu. Vihreä kuvaa islamia ja Gaddafin ”kolmatta universaalia teoriaa”. Velman mielestä Libyan lippu on lehti. Siis vaikkapa
koivunlehti.

Gaddafin lehtilipulla saattaa olla syksyiset päivät näin kesän korvalla. Kapinalliset ovat ottaneet käyttöön vuoden 1951 lipun, joka tuolloin nostettiin salkoihin, kun Libya itsenäistyi Italiasta.

Raikasta pikkelsiä lisukkeeksi, nam!


Mutta ruokaan, siis. Libylaisessa ruoassa on välimerellisiä ja italialaisia vaikutteita. Kuskusta siellä tietenkin syödään, niin kuin Pohjois-Afrikassa muutenkin. Ruoka tarjoillaan monesti yhdestä astiasta, josta sitä sitten oikean käden sormin yhteisöllisesti napsitaan. Meidän sunnuntaipäivällisen menù oli:

Libyalainen pikkelsi Mseyer
Kaalisalaatti Salatet Kronb

Paahdettu salaatti Salata Mashwiya

Lihatäytteiset perunat Mubatan Batata
Bazeen

Taatelikakku Basbousa bil Tamr




Kaikki ohjeet on poimittu aivan nerokkaasta ruokablogista
Libyan food -step-by-step recipes and photos of food from the modern Libyankitchen. Blogia pitää kolme naista, Tasnim, Dunia ja Sabah.

Bazeen on tuossa keskellä tuo jauhopallo. Tätä ruokaa on tarkoitus syödä yhdessä ja sormin. Me kuitenkin käytimme omia lautasia sekä haarukkaa ja veistä.
Paahdetussa salaatissa on paprikaa,
sipulia, munakoisoa, tomaattia,
valkosipulia ja chiliä.


Pääruoka eli bazeen on peruskauraa Libyassa ja sitä syödään usein perjantailounaana. Tavallisesti bazeen on tehty ohra- ja vehnäjauhoista. Jauhoja keitetään vedessä kunnes niistä tulee puuromainen taikina. Taikinasta pyöritellään pallo, joka laitetaan tarjoilukulhoon ja jonka ympärille kauhotaan lisukkeet. (Jos kokeilet tätä kotona, niin neljäsosa libyalaisnaisten mainitsemasta jauhomäärästä riittää! Meillä puurotöhnää syntyi iso kattilallinen, josta meni vain lumipallon kokoinen möykky.)

Ruokavieraana olivat tällä kertaa Janne ja Tuire lastensa Eemelin, 3, ja Oskarin, <1, kanssa. Eemeli oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei tykkää libyalaisesta ruoasta, mutta yllätyksekseen söikin hyvillä mielin bazeenin lammasta ja perunaa sekä mubataneja.

(Ruoan sisältämästä
chilistä me aikuiset emme maininneet. Tosin chiliä oli vain vajaa puolet alkuperäisten reseptien määrästä.) Janne ja Tuire fiilistelivät ruokaa pitkään ja hartaasti, Oskari keskittyi murentelemaan leipää ja syömään omia eväitä. Omat ipanat maistoivat mukisematta kaikkea. Velma söi ennen kaikkea leipää.
Mubatan: täytettyjä
perunoita friteerattuna
Taatelikakku kostutettiin
sokerisiirapilla.
Jälkiruokateet juotiin terassilla. Mannaryyneihin leivottu taatelikakku oli viimeinen niitti ähkyn päälle. Eemeli kuitenkin taisteli osan veljensäkin palasesta.

Myös kuuloaistille tarjottiin libyalaista Spotifyssa.
Kaiken kaikkiaan: hyvä ruoka, mutta kyllä siinä  sitten menikin koko päivä kokkaillessa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti