Maapallon ympäri Chicagossa

Kesälomareissumme suuntautui Amerikkaan. Olimme siellä ensimmäistä kertaa. Vierailu Chicagossa osui vuosikymmenten kuumimpaan kesään, joten emme kadehtineet Suomen lokoisia kesäilmoja.

Kahden viikon ja yhden kaupungin perusteella olen valmis julistamaan, että Amerikka on loistava lapsiperhematkakohde. Chicagossa oli kosolti tekemistä sekä lapsille että aikuisille. Ilmainen eläintarha, liuta lapsimuseoita, Tyrannosaurus Sue, puistoja, satoja metrejä matalia hiekkarantoja Michigan-järven rannalla, kauppoja ja nähtävyyksiä. Loistava (ja ilmastoitu) joukkoliikenne. Lennosta napattavat taksit. Ystävälliset ihmiset. Kaikki maailman ravintolat.

Amerikka on ottanut maailman keittiöistä parhaat palat ja muokannut ne omikseen. Annokset ovat (liian) isoja. Palvelu pelaa. Parhaimmillan pöydän ympärillä häärää neljä tarjoilijaa kaatamassa lisää vettä, lisää kahvia, kysymässä vointia. Ja kumma kyllä, tähän paapomiseen tottuu hetkessä. Jopa suomalainen, joka on tottunut siihen, ettei se asiakas yleensä nyt niin kovin oikeassa ole.

Syy Amerikan-reissuun löytyi Chicagon Boystownista. Kaimani, entinen kämppiksemme ja manselainen ystävämme Annika on asunut Windy Cityssä jo kymmenen vuotta. Hänen suomalais-kreikkalais-amerikkalainen perheensä toimi turistioppaanamme. Hänen eturappusillansa me istuimme iltaa, joimme olutta ja tarkkailimme ihmisiä kuten amerikkalaisessa elokuvassa konsanaan.

Boystown on homojen kansoittama asuinalue. Ehkä siksi siellä on varsin runsas ravintolatarjonta. Paitsi ettei Amerikassa tarvitse olla homo tai muuten vain sinkku tai dinkku käydäkseen ulkona syömässä. Mieleen pulpahti hassu anekdootti: Sanomalehdet referoivat taannoin kyselyä, jossa suomalaiset lapsiperheet kertoivat omista ravintolatottumuksistaan. Lapsiperheiden ravintolassakäyntiä pidettiin pröystäilynä, eikä moisella touhulla nähty olevan lainkaan kasvatuksellista merkitystä. Ravintolaruokakulttuuri kukoisti lähinnä matkoilla ja pikaruokaloissa.

Chicagossa söimme ulkona, paitsi viidesti. Kokeilimme thaimaalaista, italialaista, japanilaista, kreikkalaista, meksikolaista, ruotsalaista (tai pikemminkin "ruotsalaista"), amerikkalaista sekä liutaa muita mestoja. Kerran kävimme Macissäkin. Lähes kaikissa ravintoloissa lapsille kiikutettiin ensi tilassa kyniä ja tehtäväpaperi. Meno oli mutkatonta ja rentoa. Ja vaikka palvelualttius toki perustuu tippeihin, ei siitä silti tullut teennäinen olo.

Valtaosa ravintoloista, joissa kävimme, sijaitsi Boystownissa. Ja valtaosa Boystownin ravintoloista on mallia B.Y.O.B. Siis Bring your own bottles. Tämä suomalaiselle satunnaiselle turistille ihana ilmiö on osa amerikkalaista kaksinaismoralismia. Koulujen ja kirkkojen läheisyydessä sijaitsevat ravintolat eivät saa anniskeluoikeutta. Sääntöä kierretään antamalla asiakkaiden tuoda omat ruokajuomat tullessaan. Mitä jos Suomessakin voisi juoda omia juomia ravintoloissa? Seurue toisi kopallisen kaljaa ja laatikollisen viiniä ja yksi tilaisi suolapähkinöitä ja alkusalaatin. Kaikille kolme pähkinää, haarukallinen salaattia ja sitten dokataan!

Kaksi kertaa tilasimme ruokaa lomakotiimme, joka oli ruotsalaisen perheen vaatimaton 140 neliön asunto, jota saimme lainata, kun perhe oli lomailemassa ruotsissa. (iPhone-sovellus listasi kaikki kotiin kuljetusta harrastavat ravintolat, tilaus hoitui näppärästi puhelimella.)

Chicago kuvina:

312 on Chicagon suunta.
Hancock Towerin näköala.

Drinkkien hintataso ei ole ihan pilvissä. 

Stella's Diner. Velman suosikkimesta.

Japanilaisen ravintolan sushilaiva. Sen masto ei mahtunut kuvaan.

Hancock Towerin baarikerros ja
vanhempien vapaailta.

Uncle Julio's Hacienda.
Megalomaanien meksikolainen ravintola.

Alkupalaksi cevicheä merenelävistä.

Setä Julion kuuluisa Plato Gordo eli läskilautanen, jota isäntämme John ei ole ikinä saanut viimeisteltyä. Nyt lautasen kimppuun kävi kolme miestä ja sittenkin jäi makupaloja kotiinvietäväksi. Huom! Taustalla näkyy suosikkiannokseni: guacamolea ja tomaattisalsaa. Namnam! Jos maailmassa pitäisi valita yksi ruoka-aine koko elämäksi, niin minun olisi avokado.

Greek Islands ja ruokalista

Saganaki liekitettiin pöydässä.
Kuvaaja oli hidas.

Annikan aviomiehen Johnin suosikkikreikkalaisessa syötiin paljon ja... kreikkalaisesti. Laskun maksussa piti kikkailla: isäntäperheemme paikallisen vahvistuksen kera ei olisi halunnut vieraiden vinguttavan luottokorttia. Taro hiippaili tarjoilijan luo sopimaan laskutuksesta. Kun tilanne valkeni muulle pöytäseurueelle, seurasi siitä hirveä älämölö. Meitä hihitytti.

Bye bye Windy City!

Until we meet again

Kesäpäivä Kambodzassa arvovieraan kera

Hertan lempiohjaaja päiväkodissa otti hatkat viime syksynä ja lähti itämaille opiskelemaan joogaa. Anna-Mari ei kuitenkaan unohtanut pientä ihailijaansa, vaan lähetti pariin otteeseen postia Kambodzasta, vieläpä valokuvien kera. Kun Anna-Mari sitten tuli kesälomalle Suomeen, sovimme treffit kambodzalaisen illallisen merkeissä 8.7. Lapset olivat aivan innoissaan tästä harvinaisesta vieraasta. Söimme ulkona kauniissa kesäsäässä, joten khmer-musiikki jäi nyt kokematta. 

Ruokalistalla oli:

Katkarapusalaattia
Kalakastiketta
Karamellisoitua kalaa ananaskastikkeella ja riisiä
Kookoskakkua ja -kastiketta sekä

Vesimeloni-smoothieta ja kahvia

Nhoam pa kong eli katkarapusalaatti oli loistohyvää. Puolen vuoden ruokakokeilujen jälkeen alkaa paljastua kaava: tuliset alkusalaatit kulttuurissa kuin kulttuurissa hivelevät etenkin minun makuhermojani ja pääsevät oitis suosikkilistalle.

Anna-Mari toi paikallista
kalakastiketta tuliaiseksi.

Tee ensin...

KASTIKE, eli sekoita:
3 ruokalusikallista limen mehua
1 rkl sokeria
1 rkl kalakastiketta
ripaus suolaa
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

Lisää lopuksi 1 (makea) sipuli viipaloituna ja sekoita. Anna kastikkeen tekeytyä.

Sillä välin kokoa...

SALAATTI eli pistä kulhoon...
juustohöylällä viipaloitua kaalia sopivasti,
paprika viipaloituna ohuiksi siivuiksi,

katkarapuja (alkuperäisessä ohjeessa käytetään raakoja, minä käytin pakastettuja)

Kaada kastike salaatin päälle, sekoita ja lisää sekaan...
kourallinen tuoreita yrttejä (minttua, korianteria, thaibasilikaa).

Koristele annos paahdetuilla pähkinöillä tai pähkinämurskalla.

Vasemmalta: kalakastike, katkarapusalaatti, vesimeloni-smoothie.

Tirk trey chu p'em eli makea kalakastike on tyypillinen dippikastike khmer-keittiössä.

n. ½ dl kuumaa vettä
saman verran sokeria
n. kahden limen mehu
n. ½ dl kalakastiketta
3 chiliä pilkottuna
(n. ½ dl paahdettuja pähkinöitä murskattuna)
(2 valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna)

Sekoita kuuma vesi ja sokeri, kunnes sokeri on sulanut. Lisää ainekset ja jäähdytä. Koristele pähkinöillä ennen tarjoilua.

Tirk kos aulat eli Vesimeloni-smoothie

Paaaaljon jäämurskaa
reilu 2 dl kivennäisvettä
4,5 dl vesimelonia kuutioksi leikattuna ja kivet poistettuna
loraus kondensoitua maitoa
(ja aikuisten juomaan voi lisätä vähän valkoista riisiviiniä)

Sekoita monitomikoneessa.

Trey kho manor,
Karamellisoidun kalan ainekset:

1 tl vettä
1 tl sokeria
n. 4,5 dl vettä
2 valkosipulin kynttä hienoksi silputtuna
2 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeira
1 tl suolaa
vaalealihaista kalaa leikattuna sopiviksi suupaloiksi (alkuperäisessä reseptissä
puolikas tuore ananas viipaloituna
3 kevätsipulia varsineen pilkottuna
mustapippuria

Tee ensin karamellisointi eli laita isoon pannuun teelusikallinen vettä ja sokeria. Hämmennä, kunnes sokeri muuttuu tummanruskeaksi (varo, ettei pala!) ja lisää sitten heti 4,5 dl vettä joukkoon ja hämmennä. Lisää valkosipuli, kalakastike, sokeri ja suola. Lisää kala ja ananas, anna hiljakseen kiehua, kunnes kala on pehmeää ja vettä on haihtunut. Lisää kevätsipulit ja mustapippuri. Tarjoile riisin kera.

On välineitä, ja sitten on välineitä.

Num tirk doung, kookoskakku

1 tl ruokaöljyä ja 1 tl jauhoja vuoan voiteluun
3,5 dl sokeria
n. 1 dl sulatettua voita
4 munaa
½ tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 rkl vaniljasokeria tai 2 tl vaniljauutetta
n. 1 dl kookosmaitoa
4,5 dl jauhoja
reilu ½ dl tuoretta tai pakastettua, silputtua kookospähkinää

Lämmitä uuni 175-asteiseksi ja voitele kakku- tai leipävuoka.
Vispaa sokeri ja voi vaahdoksi, lisää munat yksi kerrallaan. Lisää kookosmaito. Sekoita leivinjauhe, suola, vaniljasokeri ja jauhot ensin keskenään, sitten joukkoon. Lisää kookospähkinä ja sekoista. Kaada taikina kulhoon ja paista puolisentoista tuntia. Anna kakun jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Tarjoile kookoskastikeen sekä teen tai kahvin kera.

Tirk doung eli kookoskastike

1 prk kookosmaitoa
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
1 tl (tai enemmän) maizenaa (helpoin tapa lisätä maizena on ensin sekoittaa se tilkkaan kylmää vettä)

Sekoita ainekset pikku kattilassa, kunnes kastike sakenee

 

Keittiöni on linnani!

Keittiöni pääsi valokuvaprojektiin. Tanja Heikkilän Aikamme naisia - Women of our time -kuvasarja kertoo meistä kaikenlaisista naisista, jotka emme elä sisustuslehtien sivuilla vaan arjen hallitussa kaaoksessa. Koska projekti on todennäköisesti ikuinen, on sinullakin mahdollisuus päästä mukaan! Käy katsomassa Tanja sivut Flickrissä ja Facebookissa.

Auf Wiedersehen, Nele!

Saksalaisen vaihtarimme Nelen läksiäisiä vietettiin kesäkuun viimeisenä keskiviikkona, tietenkin saksalaisissa tunnelmissa. Spotifyssa soi Rammstein ja Scorpions, mutta niitä kukaan ei kuullut, koska ilma oli parahultainen ulkona oleskelulle.

Tytär ja äiti. (Kuva: Tanja Heikkilä)

Nele ehti asua meillä liki yksitoista kuukautta. Tuona aikana emme juurikaan löytäneet merkittäviä eroja saksalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä, kun huumorikin on yhtä mustaa ja kaikki jouluperinteetkin ovat tulleet tänne Saksanmaalta. Nele ihastui lohikeittoon ja suomalaiseen hiljaisuuteen (ehkä vähän liikaakin). Näitä kumpaakaan ei ollut tarjolla läksiäisiltana.

Googlailimme yhdessä saksalaisia salaattireseptejä, sillä Nelen mukaan bileissä on tapana tarjota erilaisia salaatteja. Päädyimme peruna- ja pastasalaattiin, tillikurkkuihin, kanaan ja tietenkin bratwursteihin, joita kävimme ostostelemassa Lidlistä (vaikka mainosmieheni haluaakin boikotoida kauppaa sen huonojen tv-mainosten takia. Vaikka minun mielestäni ne ovat ihan hauskoja. Ja minä kuitenkin olen meistä vanhempi ja seurannut innoissani telkkarimainontaa 5-vuotiaasta alkaen. Että jos joku tässä perheessä on mainosten asiantuntija, niin minä). Jälkiruoaksi meillä oli marjakiisseliä.

Juomapuoli olikin helpompi. Aikuiset saivat valita erilaisten saksalaisten oluiden ja kuivan Rieslingin väliltä. (Tarjolla oli myös punaviiniä, mutta se ei ollut saksalaista vaan sisilialaista perheemme seuraavan vaihtarin kunniaksi. Saksalaista punkkua ei nimittäin lähi-Alkosta löytynyt.) Lapsille ja lapsenmielisille oli virvokkeeksi omenavissyä.

Läksiäisillan lopuksi Riitta-mummo liittyi Facebookiin, jotta yhteydenpito Frankfurtin liepeille olisi yksinkertaisempaa.

Nelen läksiäismenu:

LeipääHapankaalia
Tilli-kurkkuja
Bratwursteja

Curryketsuppia (ketsuppia, curryjauhetta, sipulijauhetta, paprikajauhetta, tomaattipyreetä - keitetään hiljalleen parikymmentä minuuttia ja viilennetään)

Perunasalaatti

keitettyjä ja kuutioituja perunoita

pari maustekurkkua kuutioina

KASTIKE:

1 pieneksi silputtu sipuli

neljän keltuaisen majoneesi

pari ruokalusikallista jauhoja

puolitoista desiä omenaviinietikkaa

pari desiä vettä

puoli desiä sokeria

suolaa

pippuria

Kuullota sipuli tilkassa öljyä. Suurusta jauhoilla. Lisää viinietikka, vesi ja sokeri. Anna kiehua, kunnes kastike on melko töhnäistä. Anna jäähtyä ja lisää majoneesiin. (Minä en malttanut odottaa jäähtymistä ja kastike juoksettui. Oli pakko ottaa sauvasekoitin kaapista.) Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita kastike varovasti peruna-kurkku-salaattiin. Anna maustua jääkaapissa.

Pastasalaatti

Keitettyä pastaa

Paistettua pekonia pieniksi paloiksi leikattuna

Herneitä

Gouda-juustoa kuutioina

Tomaattia kuutioina

Kurkkua kuutioina

(Suolakurkkua kuutioina)

KASTIKE:

Jogurttia

(Remoulade-kastiketta makua tuomaan)

Suolakurkkujen lientä jokunen lusikallinen

Pari lusikallista sinappia

Valkosipulijauhetta

Mustapippuria

Suolaa

Olutmarinoitu grillikana

Kanan koipireisiä tai muita osia.

MARINADI:

Pähkinäöljyä

1 tl sinappia

pari desiä saksalaista tummaa olutta

puolikkaan sitruunan mehu (tai enemmänkin)

4 valkosipulinkynttä silputtuna

suolaa

mustapippuria

tuoretta basilikaa

tuoretta timjamia

Annan kanan marinoitua useita tunteja, jopa yön yli.
Grillaa. Syö. (Rukoile.) Rakasta.



Rote Grütze eli marjakiisseli saksalaiseen tapaan

Erilaisia marjoja: mansikoita, mustikoita, vadelmia, kirsikoita
Hyvää marja- tai hedelmämehua
Sokeria
Maissitärkkelystä

Pilko isot mansikat neljään osaan. Halkaise kirsikat ja poista kivet.

Pyöräyttele kirsikoita ja mustikoita kattilassa, kunnes niistä irtoaa vähän mehua. (Älä liikaa!)

Lisää mansikat ja mehu, ja lopuksi vadelmat (jotka muuten hajoavat helposti). Sekoita maissitärkkelys kylmään veteen ja kaada kiehuvan seoksen joukkoon. Anna kiehua kolmisen minuuttia, kunnes marjamehu alkaa muistuttaa kiisseliä. Jäähdytä vallankin jääkylmäksi.

Itse olin kiisselinteossa liian hidas ja marjat ehtivät kiehua liikaa ja hajota. Tarkoitus on, että marjat säilyttävät muotonsa.

Tarjoile vaniljavaahdon kera.

Apfelschörle eli omenavissy Sekoita omenamehua vissyyn suhteessa 1:1. Nam! Tätä kuulemma juodaan Saksassa koko ajan ja hulluna.

Nele ja Hattikatti.

Ilta oli lämmin ja mukava. Vähän lahjoja, paljon jäähyväishalauksia. Terveisiä Frankfurtiin ja tervetuloa käymään toiseen kotiin!

Selamat siang! Indonesialainen lounas

Nelen vaihto-oppilasvuosi lähenee loppuaan. Lainatytär valitsi viimeiseksi keittiöhyppelykohteekseen Indonesian.

Gado-gadoa ja kana-sate.

Indonesia... mahdoinko jo mainita, että olen ollut siellä vuonna 1996? Sen jälkeen elämässäni ei olekaan tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä tuo viidentoista vuoden takainen Aasian-matka nousee mystisesti esille noin kerran viikossa. Siispä. Matkustimme Indonesiaan kuudentoista opiskelijaporukalla; ensin Jakartaan, sitten Bandungiin, Yogyakartaan ja lopuksi Balille. Reissun aikana ehdimme tutustua indonesialaiseen keittiöön. Mieleen jäivät eri toten pannukakut ja reilu chilinkäyttö. Minut ja kaksi ystävääni kutsuttiin (kuokkimaan) balilaisiin häihin, joissa maistoin elämäni tulisinta ruokaa. Pakon edessä chili ja minä ystävystyimme tuon muutaman viikon matkan aikana. Paluumatkalla Singaporessa pystyin syömään silmääkään räpäyttämättä paikallisittainkin tulista soppaa niin, että sain ruokakojun myyjältä kehuja.

Meidän indonesialainen lounaamme oli chilin suhteen vaisu. Päädyin tekemään gado-gadoa, joka on maapähkinäkastikkeella kuorrutettu salaatti.

Salaattiin voi laittaa lähes mitä vain: kaalia, papuja, lehtisalaattia, kananmunia, perunaa, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua, tofua.

Pähkinäkastikkeeseen tarvitaan:

250 g paahdettuja (ja kuorittuja) maapähkinöitä

2 valkosipulinkynttä

1-2 punaista chiliä

(4 cm kencuria, joka kuuluu inkiväärikasveihin. Meillä tätä ei ollut.)

pari kaffirlimen lehteä (reseptin mukaan tuoreita, mutta itse käytin kuivattuja)

suolaa

0,5 l vettä

2,5 dl kookosmaitoa

50 g palmusokeria tai ruskeaa sokeria

salottisipulia kuullotettuna tai paistettuna

Kuullota valkosipuli ja chilit. Soseuta silppurissa tai monitoimikoneessa pähkinöiden ja kencurin kanssa, kunnes seos on tasaista tahnaa. Laita kaikki ainekset (paitsi salottisipulit) kattilaan tai isoon paistinpannuun ja keittele hiljakseen puolisen tuntia välillä sekoittaen, jottei kastike pala pohjaan. Lisää tarpeen vaatiessa vettä.

Keitä lisukkeeksi riisiä.

Asettele salaatti ja riisi kauniisti lautaselle ja annostele kastiketta päälle. Ripottele salottisipulit viimeiseksi.

Gado-gadon lisänä oli kanavartaita eli sate ayam. Kanojen marinadina oli:

• makeaa soijaa
• limen mehua
• suolaa
• sokeria

Ruokajuomana meillä oli vesimelonimehua ja avokadomehua. Tehty tuoreista hedelmistä, ripauksella sokeria ja jälkimmäisessä tapauksessa vedellä blandattuna.

Jälkiruoaksi paistoin banaanipannukakkuja, joiden ohjeen löytämiseksi täytyi harrastaa vakavaa nörtteilyä. Erilaisia reseptejä tutkimalla sain kasaan seuraavan ohjeen:

150 g riisijauhoa

1 muna

2 tl leivinjauhetta

2,5 dl maitoa

suolaa hyppysellinen

(sokeria)

3 banaania

Tee kuten lettutaikina normaalisti tehdään. Lisää lopuksi soseutetut banaanit. Anna turvota puolisen tuntia. Paista pannukakut lettupannulla. (Älä pidä liettä liian kuumalla, jotteivät kakkuset pala ennen kuin ovat sisältä kypsiä.) Tarjoile vaikkapa pähkinäraasteen ja sulatetun suklaan kanssa.

Banaanipannukakut menivät parempiin suihin ennen kuin kamera ehti sanoa klik. Gado-gadon pähkinäkastike oli hyvää ja sitä aion tehdä toistekin. (Chiliä olisi  saanut olla enemmän ja enemmän.) Muuten gado-gado ei kyllä ollut kovin eksoottista perunoineen ja perusvihanneksineen. Kanamarinadi toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin.

Ruokavieraana oli Velman kummitäti ja Taron serkku Ida.

Spotifyssa soi mm. gamelan, perinteinen jaavalainen ja balilainen musiikki.

Maailmanmatkaaja suosittelee Indonesian-kävijöille Ramayana-balettia, joka on yksi esteettisimmistä elämyksistä maan päällä.

Lauantailounas Ugandassa

Onni on maailman kartta. Ja vieläpä sellainen, jossa on kaikkien valtioiden liput. Hertta valitsi Ugandan visuaalisista syistä. Ugandan lippu on melko ärhäkkä musta-puna-keltaisine raitoineen. Valinta oli myös osoitus pieleen menneistä ennakkoluuloista. Kuvittelin, ettei ugandalaisia ruokia nyt ainakaan löytyisi netistä helpolla. Ja ettei siellä varmaankaan olisi mitään mielenkiintoista maistettavaa. Väärin luultu.

Banaaninlehti näyttää tältä.

Olen kerran elämässäni tavannut yhden ugandalaisen nuoren miehen. Hän oli täällä Suomen Pakolaisavun vieraana. Nyt ilmeni, että Nelen ruandalainen naimatäti on asunut Ugandassa. Toiveikkaana odotimme häneltä reseptejä, mutta jouduimme tyytymään nettiin.

Ugandalainen sivusto tiesi kertoa, että paikallinen keittiö on paitsi heimoperinteiden maustamaa, myös britti- ja arabivaikutteista. Ugandassa syödään paljon hedelmiä ja kalaa (jota saa Victoria-järvestä, sillä maalla ei ole meriviivaa). Koska paikallista kalaa on vähän hankalaa ja epäeettistä saada Suomesta, valitsin kanareseptin.

Näin valmistuu LUWOMBO:

Annos tuloillaan

Tarvitaan...

kanaa annospaloiksi leikattuna

maapähkinävoita (1-2 prk)

2 sipulia silputtuna

4 tomaattia silputtuna

kanaliemikuutio

suolaa ja pippuria

banaaninlehtiä (näitä saa etnisistä kaupoista pakasteina)

herkkusieniä

1 savustettu kala

4 plantanaa (banaanilajike, jota saa mm. Stockmannilta)

Paista kanapalat pinnalta ruskeiksi ja siirrä sivuun.

Kuullota sipulia öljyssä, lisää tomaattipalat, kanaliemikuutio, suola, pippuri, maapähkinävoi ja savukalapalat. Lisää vettä, jotta kastike ei olisi liian töhnää. Kiehauta.

Sulata banaaninlehdet taipuisiksi upottamalla ne kiehuvaan veteen ja poista keskiruoti näpsäkästi saksilla. Leikkaa lehdet suorakaiteen muotoisiksi. Lado yhdelle lehden keskelle sieväksi pinoksi lihaa, maapähkinä-kastiketta ja herkkusieniviipaleita.

Kääri lehti rullalle niin, että lehti on joka kohdasta vähintään kaksinkerroin. Itse käytin pois leikattua lehtiruotina paketointinaruna, jotta rulla pysyi nätisti kasassa.

Kypsennä höyrykattilassa tai kattilan päällä siivilässä vähintään tunti.

Lisää kattilaan plantanat. (Tai kypsennä ne uunissa halkaistuna kuten minä tein.) Survo kypsät plantanat haarukalla muusiksi ja tarjoa muun ruoan kanssa. Keitä lisukkeeksi myös riisiä.

Tältä se sitten näyttää valmiina.

Ugandalaista ateriaa pääsivät nauttimaan myös mummi ja pappa, jotka oli kutsuttu viikonloppuvierailulle kirjahyllynmuuraus- ja lastenhoitohommiin. Mummi epäili, että pappa saa sätkyn banaaninlehtikääryleistä. Ei saanut. Tai ei ainakaan uskaltanut näyttää järkytystään. Taro piti ruoasta ja Nele eritoten, koska siinä oli maapähkinävoita. Pienemmät tytöt söivät yllättäen nurisematta. Lehtipaketit olivat lahjoja rakastaville tytöille ilmeisen oiva formaatti. Itse olin himppasen verran tyytymätön maapähkinäkastikkeen koostumukseen, mutta banaaninlehtikääryleiden näpertely oli suorastaan nautinnollista. 

PS. Banaaninlehtiä ei kuulu syödä. 
PPS. Spotifyn musalista on täällä.

Libyalainen jauhopallo ja muita herkkuja

Velma valitsi Libyan kesäkuun ensimmäisen viikonlopun ruokamatkailukohteeksi maan hienon lipun takia. Muammar Gaddafin aikakauden lippu otettiin käyttöön vuonna 1977 ja se on (ollut) maailman ainoa yksivärinen valtionlippu. Vihreä kuvaa islamia ja Gaddafin ”kolmatta universaalia teoriaa”. Velman mielestä Libyan lippu on lehti. Siis vaikkapa
koivunlehti.

Gaddafin lehtilipulla saattaa olla syksyiset päivät näin kesän korvalla. Kapinalliset ovat ottaneet käyttöön vuoden 1951 lipun, joka tuolloin nostettiin salkoihin, kun Libya itsenäistyi Italiasta.

Raikasta pikkelsiä lisukkeeksi, nam!

Mutta ruokaan, siis. Libylaisessa ruoassa on välimerellisiä ja italialaisia vaikutteita. Kuskusta siellä tietenkin syödään, niin kuin Pohjois-Afrikassa muutenkin. Ruoka tarjoillaan monesti yhdestä astiasta, josta sitä sitten oikean käden sormin yhteisöllisesti napsitaan. Meidän sunnuntaipäivällisen menù oli:

Libyalainen pikkelsi Mseyer
Kaalisalaatti Salatet Kronb
Paahdettu salaatti Salata Mashwiya
Lihatäytteiset perunat Mubatan Batata
Bazeen
Taatelikakku Basbousa bil Tamr



Kaikki ohjeet on poimittu aivan nerokkaasta ruokablogista Libyan food -step-by-step recipes and photos of food from the modern Libyankitchen. Blogia pitää kolme naista, Tasnim, Dunia ja Sabah.

Bazeen on tuossa keskellä tuo jauhopallo. Tätä ruokaa on tarkoitus syödä yhdessä ja sormin. Me kuitenkin käytimme omia lautasia sekä haarukkaa ja veistä.

Paahdetussa salaatissa on paprikaa,
sipulia, munakoisoa, tomaattia,
valkosipulia ja chiliä.

Pääruoka eli bazeen on peruskauraa Libyassa ja sitä syödään usein perjantailounaana. Tavallisesti bazeen on tehty ohra- ja vehnäjauhoista. Jauhoja keitetään vedessä kunnes niistä tulee puuromainen taikina. Taikinasta pyöritellään pallo, joka laitetaan tarjoilukulhoon ja jonka ympärille kauhotaan lisukkeet. (Jos kokeilet tätä kotona, niin neljäsosa libyalaisnaisten mainitsemasta jauhomäärästä riittää! Meillä puurotöhnää syntyi iso kattilallinen, josta meni vain lumipallon kokoinen möykky.)

Ruokavieraana olivat tällä kertaa Janne ja Tuire lastensa Eemelin, 3, ja Oskarin, <1, kanssa. Eemeli oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei tykkää libyalaisesta ruoasta, mutta yllätyksekseen söikin hyvillä mielin bazeenin lammasta ja perunaa sekä mubataneja.

(Ruoan sisältämästä chilistä me aikuiset emme maininneet. Tosin chiliä oli vain vajaa puolet alkuperäisten reseptien määrästä.) Janne ja Tuire fiilistelivät ruokaa pitkään ja hartaasti, Oskari keskittyi murentelemaan leipää ja syömään omia eväitä. Omat ipanat maistoivat mukisematta kaikkea. Velma söi ennen kaikkea leipää.

Mubatan: täytettyjä
perunoita friteerattuna

Taatelikakku kostutettiin
sokerisiirapilla.

Jälkiruokateet juotiin terassilla. Mannaryyneihin leivottu taatelikakku oli viimeinen niitti ähkyn päälle. Eemeli kuitenkin taisteli osan veljensäkin palasesta.

Myös kuuloaistille tarjottiin libyalaista Spotifyssa.
Kaiken kaikkiaan: hyvä ruoka, mutta kyllä siinä  sitten menikin koko päivä kokkaillessa!