Vive La France!

Toukokuun 13. meillä vietettiin ranskalaista tyttöjeniltaa. Nele valitsi Ranskan ruokahyppelyn kohteeksi osuvasti ranskalaisen torin aikaan. Lasipalatsin aukiolle levittäytyneet iloiset kojut myivät juustoja, leipiä, makkaroita ja muita ranskalaisia herkkuja aidolla aksentilla. Kiertävä toripoppoo, Team Fantastique, matkustelee ympäri Eurooppaa levittämässä ranskalaisen keittiön ilosanomaa.

Olen kerran elämässäni päässyt ranskalaisen perheen vieraaksi. En muista illalliselta muuta kuin tuoreen parsan ihanan maun ja alati täyttyvät viinilasit. Ystäväni Mickaelin vanhemmat vastasivat tarjoilusta, Mick autokyydistä Lyonin keskustaan aterian jälkeen. Suomessa en olisi uskaltautunut niin monta lasia viiniä juoneen kuskin kyytiin, mutta Ranskassa se tuntui olevan tapana.

Tutustuin Mickaeliin vaihto-oppilasvuoteni aikana, Loughboroughssa, Englannissa. Ranskalaisia oli kampuksella koko joukko ja he haikailivat kunnon kotiruuan perään. Tämä intoilu ei avautunut minulle ennen kuin näin elokuvan Julie & Julia. Perheemme keittiöhyppely tuli puheeksi talvella eräissä häissä ja pöytäseurue alkoi vouhkata amerikkalaisen ruokaikonin Julia Childin vanhasta menestys-opuksesta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. (Kävi ilmi, että myös minun reseptikokoelmastani löytyi tuo teos. Se näytti niin tylsältä, etten ollut edes jaksanut selailla sitä.) Elokuva Julie & Julia perustui tuohon klassikkoon ja tositapahtumiin; Julie-niminen nuori nainen ja bloggaaja otti projektikseen kokeilla kirjan satoja reseptejä vuoden aikana. Julia Childin mukaan ruoanlaitossa oli omat niksinsä ja näitä niksejä oli noudatettava.

Juustoinen galette

Mielenkiintoisia ranskalaisia reseptejä on vaikka kuinka. Nele päätyi valitsemaan alkuruuaksi galetteja, pääruoaksi bouillabaissen ja jälkiruoaksi crème brûléen. Galettejen kanssa kävi pieni tapaturma. Nele oli tarkoittanut lettuja, mutta Childin ohjeilla saimmekin aikaiseksi hassuja pikku juustokeksejä. Bouillabaisse eli kalakeitto onnistui mainiosti.

Child kirjoittaa: ”Bouillabaissensa voi valmistaa kuinka dramaattisesti haluaa, mutta on muistettava, että se alunperin on yksinkertainen Välimeren kalastajien keitto, joka on valmistettu päivän saaliista tai sen myytäväksi kelpaamattomista tähteistä ja maustettu seudun tyypillisillä mausteilla. […] Ihanteellisinta olisi käyttää kuutta tai useampaa lajia tuoretta kalaa.”

Bouillabaissen kalat kiehautetaan nopeasti kalaliemessä ja laitetaan sitten kulhoon. Lientä tarjoillaan erikseen.

Bouillabaisse ei ole Suomen oloissa mikään ekologisuuden ja paikallisuuden ylistys. Kalatiskin valioyksilöt eivät välttämättä ole lähimeren pyrstöniekkoja, saatika sitten samana aamuna ylös kiskottuja. Meidän sopassa porisi siikaa, ahventa, kampelaa, lohta, katkarapuja ja (purkki)simpukoita. Keittopohja – siis soupe de poisson, siivilöity kalakeitto – oli sekin Childin ohjeiden mukaan keitetty. Mukana oli kolmeatoista ainetta, mm. hyppysellinen sahramia. Bouillabaissen lisäksi tein vielä rouillea eli valkosipulista chilikastiketta.

Crème brûléen koostumus meni pilalle. Mitäs en ole hommannut kotiini liekinheitintä. Yritin paahtaa päälle tulevan sokerikerroksen uunissa, mutta se ei oikein onnistunut. Piilotin latistuneen vanukkaan mansikalla. Crème brûlée ei muuten edes ole ranskalainen jälkkäri vaan kreolilainen. Näin sanoo Julia ja Julian sana on totta.

Nelen ruokavieraana ollut Salla piti syömästään. Hän oli juuri palannut lyhyeltä Ranskan-matkalta, jonka aikana hän oli asunut paikallisessa perheessä. Sallan mielestä meidänkin meininki oli niin ranskalaista. Patonkineen kaikkineen. 

Jälkijälkiruoaksi maistelimme vielä juustoja. Ranskalaisen hip hopin siivittämä tunnelma haihtui ilmaan siinä vaiheessa, kun MM-kiekkoilija Mikael Granlund heitti ilmaveivinsä Venäjän maaliin. Yhtäkkiä pitikin seurata lätkää ja vaihtaa juomaksi kotoista kaljaa.

Äitienpäivä - hirveä

Kanadan kokoa on vaikea käsittää. Se on kolmenkymmentä kertaa Suomi. Pelkästään koulukirjoista tuttu Quebec on yli neljä Suomea. Ei siis ihme, ettei maasta löydy yhtenäistä ruokakulttuuria. Laitoin viestin ainoalle tuntemalleni kanadalaiselle. Hän on Suomi-intoilija. Alun perin hän innostui suomalaisesta lätkästä, sittemmin historiasta, sen jälkeen täällä asumisesta. Yritin udella, mikä olisi sellainen kanadalainen klassikkoruoka, jonka kaikki tietäisivät ja osaisivat valmistaa. Hän vastasi:

”It's tough to say what is a "Canadian" dish because we have a lot of immigrant communities and the country is quite large. A popular dish these days could be curry, thai, fusion, sushi, hamburgers, etc. One option could be salmon, as that is a well-known dish from British Columbia. Hirvi would also be good, as we have plenty in Canada.”

Lohen hylkäsin heti. Olen kyllästynyt loheen lautasella. Sen sijaan luontodokumenteissa lohi on hyvä, sillä se tarkoittaa yleensä myös karhua. Eräskin Avara luonto näytti kuvaa karhujen käsittämättömistä lohenmätiorgioista Kanadan erämailla.

Jätettäköön curryt, thait ja sushit Intiaan, Thaimaahan ja Japaniin. Jäljelle jäi hirvi, tuo maanteiden kauhu ja Suomen pelottavin eläin. Toisin kuin lohi, hirvi ei tarjoa spektaakkelinomaista luontodokumenttia. Se ainoa ohjelma, jonka olen nähnyt kertovan pohjoismaisesta luonnosta, oli tapahtumaköyhä. Pääosassa oli hirvi, joka vain käyskenteli riippumatta vuodenajasta. 

Hirvipaisti päätyi pataan juuresten, yrttien ja siiderin kera. Resepti on täällä. 

Äitienpäiväväsymys puski illalla päälle niin, ettei kukaan huomannut ottaa hirvipaistista yhtään kuvaa. Mutta hei! Kaikkihan tietävät, miltä lihapata näyttää, eikö?

Jälkiruoaksi oli pyhä tarkoitus tehdä vaahterasiirappikeikauskakku. Iltapäivällä söimme anoppilassa suklaakakkua, aamulla kotona suklaavanukasta. Kalorirajansa kaikella. (Ja kun oli se äitienpäiväväsymyskin...) Kakusta tuli Maple Sundae, vaahterasiirapilla kuorrutettu vaniljajäätelö. Siirappi maistui muille paitsi Velmalle, joka harvoin haluaa pilata jätskiään kastikkeilla.

Maan muuten valitsi Hertta. Tietenkin vaahteralipun perusteella.

Alhaalla, alapuolella, Australiassa

Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä naposteluun.

Vappuviikonloppuna oli Velman vuoro valita keittiöhyppelymaa. Perheen päävastuullinen kokki – siis minä – oli kuitenkin Berliinissä työmatkalla, joten maapalakin siirtyi. Perjantaina 6.5. avasimme grillikauden aussilaisittain, BBQ:lla. Velma poimi kartalta Australian siksi, että sen lipussa loistaa myös Britannian lippu. Britanniahan oli kuopuksen ihan ensimmäinen maavalinta.

Ulkolämpötila ei ihan tuonut mieleen Australian outbackia. Grillimestari Taro ja kissat hoitivat ulkoilun, kun muu ruokaseurue odotteli sisällä. Vierasta haarukkavoimaa edusti tällä kertaa työkaverini ja tyttöjen jälkikummi Elina.

Miekkakala ja parsa paistumassa.

Australiassa osataan grillata ja chillata. Musiikki on olennainen osa BBQ:ta. Eikä sen suhteen kannata olla kovin tiukkamakuinen; bileissähän voi olla ihmisiä laidasta laitaan ja kummallakin laidalla on omat lempparinsa. Elina seuloi Spotifyta ja nohevana dj:nä löysi soittolistalle maailmankuulua kamaa eli Kylie Minogueta, Savage Gardenia ja Nick Cavea sekä sitten vähän indiempää musaa, jota edusti Architecture in Helsinki. Tämä bändi esiintyi Flow-festareilla muutama vuosi sitten ja on nyt heinäkuussa tulossa Tavastialle.

Myös (alkoholi)juoma kuuluu perusbarbikseen. Foster's oluena ja Jacob's Creek viininä aikuisten laseissa; lapset joutuivat tällä kertaa tyytymään perusmehuun hiilihapoilla höystettynä.

No entä se ruoka? Tutkimusten perusteella aussigrillistä löytyy melko samanlaisia sapuskoita kuin suomalaisesta. Jopa kotoisa pekoniin kääräisty herkkusieni näytti olevan peruspurtavaa australialaisilla takapihoilla. Erikoisuutena meidän grillissä paistui sitruunassa ja valkoviinissä marinoitu miekkakala. Se maistui ja näytti tonnikanalta. Karjataloutta edusti naudan sisäfile. Avokadosalaatti appelsiinilla raikastettuna sekä tomaattisalaatti kevensivät ruokalistaa.

Jälkiruoaksi pyöräytin minipavlovat. Pavlova on saanut nimensä Anna Pavlovalta, venäläiseltä ballerinalta. Se on suosittu marenkiherkku sekä Australiassa että Uudessa-Seelannissa. Maiden välillä on vääntöä siitä, kumpi kakun on keksinyt.

Kolme viikkoa, kolme mannerta

Vuoden ensimmäinen kvartaali on takana. Pientä neljännesmatkan uupumusta on havaittavissa. Tämä koskee sekä aterioiden suunnittelua, valmistusta että raportointia. Keittiöhyppelyn ideana oli kokeilla uusia makuja. Yli-innokkuus startissa näkyi notkuvana pöytänä. Nyt mennään maitohapoilla.

Huhtikuussa kävimme kolmella mantereella: Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Tunisialaista laulantaa

Syntymäpäivänäni 10.4. matkustimme Tunisiaan Nelen toivomuksesta. Tunisian kansallisruokaa on kuskus ja sitähän mekin teimme.

Käyttämäni resepti on peräisin länsimaisesta keittokirjassa, mutta siinä yhdistyvät lukemieni kuskusreseptien ainekset.

Lammas-kuskusta höystimme harissalla, joka on klassinen pohjoisafrikkalainen chilikastike. Jälkiruoka ja -juoma, hunajadonitsit ja manteliruusudrinkki, jäivät haaveilun asteelle.

  Peruna Perusta

Taro valitsi perulaisen keittiön Palmusunnuntaille ja hoiti koko aterian pöytään asti. Ihanaa! Siis erityisesti se, ettei minun tarvinnut laittaa mitään mihinkään paitsi astioita pöydälle.

Kala-ceviche kypsytetään limemehussa. NAM!

Ruokaprojekti on viime aikoina vahvasti jäänyt muun elämän jalkoihin. Tänä viikonloppuna meillä oli makuuhuoneet täynnä väkeä. Jouduimme itse nukkumaan sohvalla. Ja kaikki tämä yhden vaivaisen teatteriesityksen takia. Hertan kummi-Miikan Vadelmavenepakolainen päätyi maaliskuussa KOM-teatterin lavalle ja 16.4. meille oli järjestetty kaverinäytös. Kulttuuria saapuivat harrastamaan myös siskoni miehineen sekä äitini ja isäni. Jatkoilla tenttasin Vasemmistoliiton puheenjohtajaa Paavo Arhinmäkeä, koska en ollut vielä päättänyt omaa edustajaehdokastani seuraavan päivään vaaleihin.

Perunankuoria(ko)?

Sunnuntaina keittiöhyppelykeskittymistä verottivat aurinko, virpojatoiminta, lastenkutsut ja eduskuntavaaliäänestys. Kun sitten illalla olimme saaneet vieraat ulos, kansalaisvelvollisuudet hoidettua ja saunan lämmitettyä, näytti menu tältä:

-Kala-ceviche
-Avokado-muna-kastike
-Paistetut perunankuoret
-Appelsiinijää
Kaikki reseptit löytyvät tältä mainiolta sivustolta. Paitsi että tuo oma perunavuokamme ei kylläkään  muistuta yhtään ohjetta.

Appelsiinijää ehti jäätyä hitusen liikaa

Post-pääsiäinen ja Nepal

Pääsiäisen vietimme Valkeakoskella ja ruokatarjoilusta vastasi Chef Maman. Pitkän viikonlopun jälkeen kirimme välimatkan kiinni take-awaylla. Valitsin nepalilaisen keittiön arkikohteeksi siitä käytännönläheisestä syystä, että Helsingin päärautatieaseman vieressä on nepalilainen ravintola, josta myös hakea ruokaa. Taro kipaisi tiskin kautta kotimatkalla ja toi pöytään sopivasti tulisia herkkuja Mount Everestista.

Alkuruoat

SABZI PAKAUDA – friteerattuja kasviksia

KHURSANI PANEER TIKKA – friteerattua tuorejuustoa

Pääruoat

BOTI KABAB – tandoori-kanaa kookos-cashew-kastikkeessa

PRAWN PIRYANI – katkarapurisotto

Lapsille vähemmän tulista

KUKHURO KORMA - kanaa tomaatti-kermakastikkeessa

Lisuke

JHANEKO DAL – linssejä

NAAN-leipää

Ihanaa! Erityisesti dal eli nepalilainen perusruoka kutkuttelee makuhermoja. Lapsillakin taisi olla tavallista parempi päivä, sillä he maistoivat rohkeasti myös tulisia ruokia ja ottivat lisää kormaa.