Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


lauantai 4. kesäkuuta 2011

Argentinalainen illallinen: chimichurria ja dulce de lecheä

Argentiinalainen päivällinen à la alamalmilaiset on simppeli kuin helvetti. Lihaa, yrttikastiketta ja vesikrassia.

Grilliin meni naudan sisäfilettä pihvipaloina. Ennen grillausta Taro siveli pihvit öljyllä ja ripotteli päälle suolaa ja pippuria. Täydellistä. 


Chimichurri on raikasta ja kaunista.
Chimichurrin tein aamulla (vaikka oikeaoppisesti se tarvitsisi vuorokauden tekeytyä). Yhdistelin jälleen ohjeita ja sain aikaiseksi seuraavan kokoonpanon:
Chimichurri
Valkosipulinkynsiä (ehkä n. 8)
3 laakerinlehteä
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa
nippu persiljaa
suolaa (suomalaisia standardeja reilummin)
mustapippuria
1 rkl paprikajauhetta
puolikas punainen paprika
½ dl viinietikkaa
1,5 dl hyvää oliiviöljyä
pari tippaa tabascoa
Silppua valkosipuli, paprika ja rehut pieneksi (paitsi laakerinlehdet) ja yhdistä kaikki aineet kannellisessa astiassa tai pullossa. Ravistele hulluna ja pistä jääkaappiin. Anna maustua yön yli. Kastike säilyy kylmässä monta päivää. IHANAA! Se ei kestä syömättä kovin kauan. 

Pihvien kyytipoikana oli patagonialaista Del Fin del Mundo -viiniä. 

Myös jälkiruoan päähuomio oli kastikkeessa. Dulce de leche eli maitomakea eli karamellikastike eli vähän-niin-kuin-kinuski on kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa tunnettu jälkiruoka. Argentiinalaiset ovat erityisen innoissaan dulce de lechestä. Sitä syödään koko ajan. Kaikilla aterioilla ja niiden välissä. Parhaita dulce de leche -reseptejä löytyy omalta nettisivulta. Eli täältä.
Dulce de leche tehdään kondensoidusta maidosta. Maitosäilykepurkki pistetään veteen ja sitä keitetään parisen tuntia, kunnes purkin sisältö on tiivistynyt karamelliksi. Lueskelin ohjeita ja niissä kehotettiin erityiseen tarkkaavaisuuteen purkin (mahdollisen) räjähdysvaaran takia. Purkkiin nimittäin saattaa tulla painetta, jolloin se tietenkin voi räjähtää. Painevaara on vältettävissä, kun purkkiin tekee pikku reiän. Reiän on luonnollisesti oltava vedenpinnan yläpuolella, jottei maito pulppua kattilaan. Pistin reiän, sekä kattilan pohjalle pikkuveitsiä, jotta vesi pääsi vapaasti kiehumaan säilykepurkkien alta.

Banaanit olivat pelkkä tekosyy syödä dulce de lecheä. Viipaloin neljä banskua ja pistin uuniin, kunnes ne alkoivat tuoksua kypsiltä.

Velmaa lukuunottamatta kaikki tykkäsivät jälkiruoasta. Velmalle se oli liian makeaa, sitä edeltävä pihvi liian sitkeää (eikä ollut!) ja chimichurri liian mausteista. Oikea syy kiukutteluun oli liian pitkä päivä ja liian suuri väsymys. Siihen ei auttanut edes jäätelö. Eikä argentiinalainen hevirock.
Lähettänyt

4 kommenttia:

  1. Marja1. heinäkuuta 2011 klo 20.36

    Paprika on haaste minulle. Ärsyttää vatsaa ihan kybällä. Ihan viime aikoina olen oppinut tekemään paprikaruokia ottamalla kuoren pois, siispä tuo chimichurri saattaa sovellettuna onnistua.

    Kiitokset myös dulce de leche -reseptistä. Kokeilen sitä Aten kanssa mökillä.

    Marja

    VastaaPoista
  2. Annika4. heinäkuuta 2011 klo 11.55

    Tsekkailin erilaisia chimichurri-ohjeita; läheskään kaikissa ei ollut tuoretta paprikaa. Paprikajauheenkin voi varmasti jättää pois.

    VastaaPoista
  3. Marja8. heinäkuuta 2011 klo 18.47

    noni, nyt on chimichurri jääkaapissa. paprikajauhe on ollut ok (siis vatsalleni) ja nyt otin paprikasta kuoret pois paahtamalla. muutenkin meni mittasuhteet vähän sinne sun tänne vaan sehän taitaa olla ruoanlaitossa mahdollisuus, ei synti.

    VastaaPoista
  4. Marja15. heinäkuuta 2011 klo 21.39

    Ja tässä loppuarvio mökkilounaasta Laukaassa, osallistujina Atte ja Marja.

    Pääruoka: kaikki mahdollinen jääkaapista +chimichurri. Atelle uusia perunoita keitettynä ja campingmakkaraa paistettuna chimichurrilla maustettuna. Marjalle myös uusia perunoita kera paistetun halloumin chimichurrilla päällystettynä.

    Jälkiruoka: Aten taitavasti tekemää banaania (takan hiilloksessa haudutettua) ja Marjan keittämää dulce de lecheä.

    ARVIO chimichurrista ja dulce de lechestä: Chimichurri oli todella maukasta vaikkakin siihen oikeasti pitää ladata mausteita tyyliin suola ja tabasco (suolaa laitettiin vähän eikä tabascoa ollenkaan).
    Dulce de leche oli, paitsi ylettömän helppoa valmistaa, myös erittäin makeaa ja kermasta tehtyyn karamellikastikkeeseen verrattuna kohtuullisen vähäkalorista. Maistui meille kummallekin oikein mainiosti!

    Suosittelemme kumpaakin. Kiitos Kellaritien keittiölle hyvistä vinkeistä :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)