Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


torstai 2. kesäkuuta 2011

Reaalimaailmasta satumaailmaan

Prinsessaleivos (Kuva: Kristiina Komulainen)
21.5. vietettiin Suomessa (ehkä koko maailman) ensimmäistä Ravintolapäivää. Byrokratiaa vastaan perustettu kansalaistottelemattomuuspäivä oli yhtä ruokakarnevaalia; ympäri Helsinkiä ja myös muihin kaupunkeihin nousi pop-up -ravitsemusliikkeitä yhden lauantain ajaksi. Wanna-be-ravintoloitsijoita koottiin omassa Facebook-ryhmässä, ja sinne myös tuli tieto avoimista kahviloista, juottoloista ja erikoisravintoloista. Minä tietenkin innostuin aiheesta ja sain mukaan koko perheen lapsia myöten sekä yhden työkaverin, Pehkosen Tuijan.  
Alun perin ajattelin, että Ravintolapäivä olisi oivallinen ympäristö jakaa meidän perheen keittiöhyppelyä laajemmalle yleisölle. Ruokaravintolassa lapset kuitenkin olisivat olleet tiellä ja uuden maan ja uuden reseptin kokeilu uuden asiakaskunnan edessä olisi ollut hasardia. Niinpä päädyimmekin perustamaan kahvilan, Satukahvilan, jossa kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Leivonnaisten ohella asiakkaat saivat satusuosituksen. 

Päivä oli mitä kaunein ja Satukahvila menestys. Meidän mittarilla menestys tarkoitti sitä, että asiakkaina oli jopa tuntemattomia ihmisiä. Ja sitä, ettei kahvilanpito aiheuttanut lommoa lompakkoon. Ei sillä kyllä ihan tuntipalkoillekaan päässyt, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan.
Tuija ja Taro satuhahmoina.

Äiti-näkökulmasta Ravintolapäivään osallistuminen oli myös kasvatuksellinen teko. Kansalaistottelemattomuus, karnevaali ja työ ovat hyvästä. Lapsille olin luvannut rahapalkkaa tarjoilijan hommista. Velma jaksoi ehkä kolme varttia häärätä, Hertan palvelualttius kasvoi aina, kun tiskin takana näkyi tuttuja ja rakkaita naamoja kuten kummit Kristiina, Miika, Paula ja isovanhemmat. Nelellä olisi ollut vaihtareiden Nuuksion-retki, mutta Nelekin oli mieluummin kotona ja teki ihan oikeasti kahvilahommia.

Illalla lähdimme Taron kanssa tutustumaan Ravintolapäivään asiakkaan näkökulmasta. Krunalaisessa Vanhassa Suolassa tarjoiltiin maailman parasta ruokaa. Kokkeina hääräsi ex-pariskunta Jonna ja Juho. Heidän urakastaan voit lukea Jonnan blogista Jauhot suussa.

Urakka ohi! (Kuva: Kristiina Komulainen)
Lisää kuvia Satukahvilan tunnelmista voi käydä kurkkimassa Facebook-albumistani ja Kristiinan blogista.  

Seuraava Ravintolapäivä on 21.8. Lisää tietoa (ja mm. ilmoittautumislomakkeen) löydät tuolta yllä mainitulta Facebook-sivulta.

Lähettänyt

2 kommenttia:

  1. Jonna from Hel6. kesäkuuta 2011 klo 12.41

    Ihan mahtava idea tää teijän perheen keittiöhyppely! Olis ihan tervetullutta actionia myös allekirjoittaneen arkikokkaamiseen... Joko ootte ilmoittautuneet seuraavaan Ravintelipäivään?

    VastaaPoista
  2. Annika6. kesäkuuta 2011 klo 12.54

    Moi!

    Ei olla vielä ilmoittauduttu. Meillä tuo syksy on yhtä synttäriä, kun kaikki suvun lapset ja puolet aikuisista täyttävät vuosia. Voi siis olla, että meidän seuraava Ravintolapäivä menee käydessä muiden mestoissa. Jollei sitten tule yhtäkkiä joku loistoidea.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)