Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


maanantai 28. maaliskuuta 2011

Äiti Venäjän helmoissa ja helmasynneissä


Vodkaa oli kyllä, muttei venäläistä. Sitä nimittäin saa Alkosta vain isoissa pulloissa, eikä kukaan voi tykätä vodkasta niin paljon, että saisi sitä litran juotua ennen parasta ennen. Mutta koska perinteet ovat perinteitä ja olemassa niiden noudattamisen vuoksi, oli kuitenkin otettava yhdet snapsit. Korvasimme venäläisen joka-paikan-virvokkeen suomalaisella versiolla, perus-Kossulla. Kahdenkymmenen senttilitran pullosta on yhä puolet jääkaapissa. Pitäisi ehkä ihan pistäytyä itärajan takana, jotta oppisi oikeille tavoille. Ja nolottaahan se, ettemme ole pistäytyneet. Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, Pietari, on melkein kivenheiton päässä. Tukholmat ja Tallinnat tässä on kyllä vuosittain ravattu, mutta ei Pietarissa. Sehän on niin... Venäjällä.

Blinit paistuvat sutjakkaasti, kun käyttää pikkulettupannua ja
blinipannua yhtä aikaa.
Ruokana oli blinejä ja uunijäätelöä. Blinit ovat perinteinen laskiaisruoka; niillä aloitetaan pääsiäisen ajan paastokausi. Laskiainen ehti mennä ennen linni-iltaa, mutta eipä tässä muutenkaan ole tullut paastottua.

Oikeasti blinit ovat myös alkuruokaa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä kuuluu ahtaa napansa täyteen. Niin pääruoka jäi tekemättä. 

Kävin muutaman Venäjällä majailleen ystäväni kanssa kirjeenvaihtoa ja utelin perinteisiä sikäläisiä jälkiruokia. Tuomio oli tyly: naapurissa panostetaan vain alkuruokiin. Mutta jokaisessa venäläisessä ravintolossa on kuulemma listalla uunijäätelöä. Venäläisten mielestä jäätelö sopii erityisen hyvin talveen. Kas, kun talvella se ei sula. 

Blineistä löytyy erilaisia reseptejä. Itse miksasin kahta, joista jälkimmäinen löytyy täältä.
Huomioitavaa on, että taikinan juuri täytyy tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jopa edellisenä iltana. Olut lyhentää käymisaikaa, mutta monissa resepteissä käytetään maidon lisäksi myös kermaa tai kermaviiliä. 

Blinien kanssa tarjoillaan perinteisesti smetanaa, sipulia, mätiä, suolakurkkua ja hunajaa. Meillä oli pöydässä lisäksi Aura-juustoa ja persikoita sekä savusiikasalaattia. 
Venäläinen ruokapöytä saa olla koristeellinen. Kukkia, värikkäitä servettejä ja minimaalisen pieni samovaari.
Ruokavieraana meillä oli pikkusiskoni perhe. Velmaa lukuunottamatta lapset eivät pitäneet mädistä, mutta hunajan kera blinit kyllä maistuivat jopa ikiepäluuloiselle Oivalle, 7. Uunijäätelö oli lasten mielestä liian epämääräistä ja he söivätkin mieluummin pelkkää jätskiä ilman marenkia, mansikoita ja keksinmuruja. Aikuiset todellakin söivät napansa täyteen ja silti blinejä jäi jämiksi asti. Ne vaan eivät ole niin hyviä uudelleen lämmitettyinä.

Illan pukeutumisteema oli tietenkin värikkään miehekäs ja koristeellisen feminiininen. Kuten Venäjällä konsanaan.

Ja Spotifyssa soivat venäläiset sävelet.



 

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kahvin suurkuluttajat kahvin kotimaassa


Tänä viikonloppuna sukulaiset hoitavat soppatarjoilun. Anoppilassa kokoonnutaan isosti mutta hillitysti ja lankolassa taas saa suvun tuorein tulokas nimen. Kokoontumisten keskellä päätimme ulkoistaa keittiöhyppelyn.

Taro valitsi kohteeksi Etiopian, maan, joka on kahvin alkukoti. Arabica-kahvi – se kalliimpi, pehmeämpi ja parempi – on alun perin Etiopiasta. Suomalaiset taas juovat eniten kahvia maailmassa. Joka kerran, kun istahdamme työpaikan keittiöön tauolle tai siemaisemme latten trendikahvilassa tai pitkitämme iltaa kofeiinin voimin, saamme kiittää sitä etiopialaista munkkia, joka vahingossa paahtoi kahvipensaan marjoja.

Niin epäjohdonmukaista kuin se onkin, emme nauttineet ravintola Jadgarissa kupillistakaan kahvia. Ensimmäisen kerran kävimme Jadgarissa viime syksynä, kun ei huvittanut kokata, eikä lähteä lasten kanssa keskustaan asti syömään. Taro googletti ravintolavaihtoehtoja ja törmäsi tähän itäkeskuslaiseen etniseen. Ravintola oli saanut kävijöiltä hyviä arvioita.

Automatkalla Itikseen pienemmät tytöt suunnittelivat tilaustaan. Hampurilainen ja ranskalaisia. Niitähän löytyy aina niistä ostoskeskusketjuravintoloista, jotka mekin olemme lauantai-shoppailun lomassa kolunneet läpi, kerta toisensa jälkeen pettyneinä sekä palveluun että hinta-laatu -tasoon. Kun Jadgarin listalla ei sitten ollutkaan hamppareita, alkoi kitinä, joka jatkui ruoan tuloon asti.

Hämmästys hiljensi tytöt. Mitä? Ei haarukoita? Mitä? Syödäänkö tätä sormin? Omituinen konsepti sai sekä pienet että isot ruokailijat innostumaan. Ruokaa kauhottiin suuhun injeran, litteän lettuleipäsen, avulla. Jadgar ei ole päälle päin mikään Itiksen helmi. (Jos nyt siellä helmiä ylipäätään on.) Sisältäkin se muistuttaa lounaspaikan ja korttelikapakan välimallia. Eteisessä on peliautomaatit ja telkkarista tulee pikaluistelua. Ruoka on kuitenkin oi-kein hy-vää. Sopivasti tulista, sopivasti raikasta, liian täyttävää.

Tällä kertaa ruokakaverina oli Hertan kummisetä, Miika.
Nele toipui vatsataudista ja tyytyi närppimään ruokaansa.
Velma lähinnä venkoili ja hoki "pa-haa".
Hertta erehtyi kehumaan sipulia hyväksi, koska ei tunnistanut sitä.
Aikuiset pitivät syömästään, vaikkakin minun valintani, Lucy's Special, herätti annoskateuden aviomiehessäni. 


Kun imaami pyörtyi

Kukaan ei pyörtynyt.
Maaliskuun ensimmäinen sunnuntai jääköön historiaan: keittiöhyppely pääsi Euroopan rajalle. Nelen ehdotuksesta illallinen nautittiin turkkilaisissa merkeissä. Turkkilaisessa keittiössä on sama fiilis kuin kreikkalaisessa mutta enemmän mausteita.
Ruokalista näytti tältä:
  • Yaprak Dolmasi (viininlehtikääryleet)
  • Çilbur (uppomunat)
  • Imam Bayildi (Imaami pyörtyi eli täytetyt munakoisot)
  • Iskender Kebab
  • Çoban Salatasi (paimenen kurkkusalaatti)
  • Hummus
  • Pita
    ***
  • Majestik (punaviini Anatolian alueelta)
    ***
  • Baklava
  • Minttutee


Ruokaa oli enemmän kuin 5-henkinen perhe pystyi suorittamaan, joten vähensin jämien määrää kutsumalla meille ruokavieraan. Tytöt innostuivat vieraasta, tämä kun oli nimeltään Keiju. Innostusta ei laimentanut edes, että selitin tämän Keijun olevan mallia Siivetön Aikuinen Nainen. Arvelin Keijun olevan oivallinen ruokakriitikko; hänellä kun on turkkilaisia juuria. Keijun mielestä kaikki oli hyvää, mutta Hertta ja Velma eivät yhtyneet mielipiteeseen. Uppomunat, pitaleipä ja minttutee maistuivat, loppu tippui jälleen vasta pienen pakotuksen kautta. Nele tykkäsi eniten baklavasta, mikä sinänsä ei ole kokeille kovin mairittelevaa, sillä se oli ostettu Stockalta...

Kaikki reseptit (paitsi Baklava) löytyvät täältä
Myöskään viininlehtikääryleitä en jaksanut näprätä itse, vaan ostin ne Malmin etnisestä kioskista.

Taro teki uppomunat. Niistä tuli lähes täydellisiä. Ensikertalaiselle mitä parahin suoritus, vaikka keltuaiset pääsivätkin kypsymään liikaa. Uppomunien salaisuuksia on kaksi: tarpeeksi iso kattila ja haarukalla tehty vesipyörre, joka saa raa'an munan pyörimään vedessä niin, että valkuainen levittyy keltuaisen ympärille.

Myös kebab oli neitseellinen. Itse pötkylän paistoin miedossa lämmössä ja folioon rullattuna jo edellisenä iltana. Sitten ennen h-hetkeä vuolin pötköstä (henkeni kaupalla) lastuja, jotka pikaisesti paistoin pannulla. Hitusen enemmän suolaa liha kyllä kaipasi.

Paimenen kurkkusalaatti muistuttaa gazpachoa ja taboulehia. Tästä tuli suosikkini! Aivan varmasti meidän perhe syö raikasta kurkkuherkkua vielä monta kertaa kuumina kesäpäivinä.


Spotifyssa soi muun muassa turkkilaisia euroviisuja.

Suuri ruokaseikkailu Peppi-maahan

Hiihtoloman loppua vietettiin Ruotsi-lounaalla. Piipahdimme lomalla päiväksi Tukholmaan ja alun perin tarkoituksena oli Hertan toivomuksesta käydä aidossa ympäristössä syömässä aitoja ruotsalaisia lihapullia. Laivan tuhti aamiainen vei kuitenkin lounashalut ja tyydyimme kaakaoon ja kakkuun Gamla Stanin idyllisessä kellarikahvilassa. Ruotsia muisteltiin siis kotiin päästyämme. Äkkivieraatkin saatiin pöytään, kun Topi, 36, Hilppa, 8, Eero, 7, ja Reea, 4, ulkoilivat lähistöllä sopivasti ruoka-aikaan.


Ruokalistalla oli:
  • Toast Skagen eli kotoisasti katkarapuleipä, tuo Ruotsin-laivojen vakiherkku
  • Lihapullia ja perunamuusia puolukoiden kera
  • Prinsessakakku
Ikea on käsite. Ruotsalaiset lihapullat ovat käsite. Ikea on ominut ruotsalaiset lihapullat vientituotteeksi. Niitä myydään ruotsalaisella ruokatorilla ja ravintolassa vähintään yhtä paljon kuin Ikean toista tavaramerkkiä, sinistä tätä-voi-käyttää-pyykkikorina-reissukassina-ja-vaikka-minä-muuna –kassia.

Ikea-lihapullien väitetty resepti löytyy food.comista. Me emme kuitenkaan käyttäneet tätä reseptiä. 

Erilaisia pullia ja palleroita on joka toisella kansalla. Sikke Sumari on koonnut näistä jopa kirjan.
Itse survon lihapullataikinaan milloin mitäkin. Yrttejä, kanelia, sipulikeittoa, kermaviiliä, fetaa, pinjansiemeniä.

Myös ruotsalaisille lihapullille löytyi tuhat ja yksi reseptiä. Tein vertailevaa tutkimusta ja päädyin Maikkarin ehdottamaan. Ikean lihapullista tämä erosi kahdessa suhteessa: tässä oli pekonia, mutta ei leipää.

Nettiohjeissa lihapullia kypsennettiin kolmella tavalla: uunissa, pannulla ja keittämällä. Valitsin pannulla paistamisen, koska se näytti toistuvan ohjeissa useammin kuin muut vaihtoehdot.

Lihapullat ja muusi ovat joka lapsen herkkua. Näin he ainakin väittävät. Lapset kahmivat lihapullia lautaselle innoissaan, mutta mutta... suurin osa jäi syömättä.

Jälkiruoaksi meillä oli Frödingen Prinsessakakkua. Frödinge on ruotsalainen perheyritys. Prinsessakakku on ruotsalainen kakku. Tämä tuli yllätyksenä, vaikka onhan Ruotsi täynnä prinsessoja. Tai on heillä ainakin kaksi. Pitäisikö meidän kehittää Presidenttikakku vai riittääkö pelkkä Presidentti-kahvi?



Paitsi että Ruotsilla on Ikea ja lihapullat, heillä on myös musiikki. Ruotsalainen soittolista on tähän astisista paras.

Lukemista:
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu