Pörkölt, köszönöm

Tämä oli eri Egriä
kuin se Erkin Pika-
kivääri.

Ravintolapäivän kahvilanpidon ja illan viiden ruokalajin elämyksen jälkeen keittiöhommat eivät napanneet. Onneksi avuksi tuli anoppini Riitta, joka kutsui meidät luokseen syömään sunnuntaina 22.5. Aikana ennen lapsia kävimme Riitalla syömässä joka pyhä. Opiskelijabudjetille sopi loistavasti anoppikokelaan tarjoamat piiiitkät sunnuntailounaat, jotka päättyivät Beverly Hills ysinollakaksyksnollaan, Frendeihin ja bridgeen. Sittemmin lounaat ovat harventuneet, mutta lounastajien määrä yli tuplaantunut.

Esitimme ruokatoiveena ”jonkin maan”. Taro valitsi Unkarin, koska Riitalla oli tallessa hyvä resepti. Ja millainen resepti! Maailman paras lihapata. Resepti on peräisin Hesarin Ruokatorstaista 16.1.1997, johon se on päätynyt Sibelius-Akatemian sellonsoiton open Csaba Szilvayn kekkereistä. Tai ruokarapsodiasta, kuten jutussa kerrotaan.

Lammaspörkölt

1-1,5 kg lampaan etuselkää

4-5 pientä sipulia

2-3 lasillista punaviiniä

pekonirasvaa tai öljyä

1 punainen paprika paloiteltuna

3-4 rkl paprikajauhetta

3 rkl tomaattisosetta

1 valkosipuli murskattuna

chiliä

suolaa

1. Kuumenna pata ja paahda lihanpaloja.
2. Kun lihat ovat paahtuneet, lisää punaviiniä pienissä erissä, niin etteivät lihat pala karrelle.
3. Kuullota hienonnettu sipuli rasvassa toisessa kattilassa, lisää siihen paloiteltu paprika, hienonnettu chili ja paprikajauhe ja kaada se sitten lihan päälle.
4. Sekoita niin, että lihat maustuvat.
5. Lisää tomaattisose ja pienin erin punaviiniä. Liemi saa olla sakeaa.
6. Anna padan muhia, muhia ja muhia.

Pörköltin seurana söimme galuskaa eli munista ja vehnäjauhoista tehtyä ”pastaa” sekä kurkkusalaattia. Kurkut ovat suomalaisessakin kesäpöydässä varsin klassisia tillikurkkuja, joiden kastikkeeseen tulee (3 kurkkua kohden)

5 rkl sokeria, 2 kuppia vettä ja ½ kuppia etikkaa. Tilliä saa olla melko reilusti ja makua voi vielä höystää valkosipulilla. (Kurkkusalaatti oli muuten ainoaa salaattia, jota Nele söi pienenä lapsena!)

Jälkiruoaksi saimme ihanaa suklaakakkua:

200 g voita

200 g taloussuklaata

2 dl sokeria

3 munaa

5 keltuaista

5 valkuaista

1 tl vaniljasokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

Kuorrutus:

200 g suklaata

sopivasti kermaa

1. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa ja jäähdytä.
2. Vatkaa sokeri, vaniljasokeri, kolme munaa ja viisi keltuaista keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa (tietenkin kuivilla ja puhtailla välineillä) valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
3. Sekoita voi-suklaaseokseen ensin sokeri-munavaahto ja siivilöi sitten joukkoon jauhot. Sekoita lopuksi mukaan myös valkuaisvaahto varovasti nostellen.
4. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (n. 3 litraa); paista 175 asteessa 60-70 minuuttia.

Kuorrutus:

1. Kuuumenna paloiteltu suklaa vesihauteessa ja notkista seos kermalla. Kuorrutus ei kuitenkaan saa olla liian ohutta.
2. Kumoa jäähtynyt kakku tarjoiluvadille ja kaada kuorrutus päälle.
3. Koristele kirsikoilla.

 

Sekä lapset että aikuiset tykkäsivät sekä ruuasta että jälkkäristä. Riitta varoitteli pörköltin olevan mausteista, mutta eihän se ollut. Anoppi ei juurikaan huiski ruokiinsa vahvoja mausteita, joten meidän jälkikasvullemme Riitan "mausteinen" oli normaalia. Suklaakakku oli todella tymäkkää. Ja murenevaa. Lähes yhtä paljon kuin kakkua meni lasten ja heidän serkkupoikiensa napaan,  meni sitä naamaan, käsiin, vaatteille, valkoiselle pöytäliinalle, tuolille ja lattialle.