Toukokuun 13. meillä vietettiin ranskalaista tyttöjeniltaa. Nele valitsi Ranskan ruokahyppelyn kohteeksi osuvasti ranskalaisen torin aikaan. Lasipalatsin aukiolle levittäytyneet iloiset kojut myivät juustoja, leipiä, makkaroita ja muita ranskalaisia herkkuja aidolla aksentilla. Kiertävä toripoppoo, Team Fantastique, matkustelee ympäri Eurooppaa levittämässä ranskalaisen keittiön ilosanomaa.
Olen kerran elämässäni päässyt ranskalaisen perheen vieraaksi. En muista illalliselta muuta kuin tuoreen parsan ihanan maun ja alati täyttyvät viinilasit. Ystäväni Mickaelin vanhemmat vastasivat tarjoilusta, Mick autokyydistä Lyonin keskustaan aterian jälkeen. Suomessa en olisi uskaltautunut niin monta lasia viiniä juoneen kuskin kyytiin, mutta Ranskassa se tuntui olevan tapana.
Tutustuin Mickaeliin vaihto-oppilasvuoteni aikana, Loughboroughssa, Englannissa. Ranskalaisia oli kampuksella koko joukko ja he haikailivat kunnon kotiruuan perään. Tämä intoilu ei avautunut minulle ennen kuin näin elokuvan Julie & Julia. Perheemme keittiöhyppely tuli puheeksi talvella eräissä häissä ja pöytäseurue alkoi vouhkata amerikkalaisen ruokaikonin Julia Childin vanhasta menestys-opuksesta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. (Kävi ilmi, että myös minun reseptikokoelmastani löytyi tuo teos. Se näytti niin tylsältä, etten ollut edes jaksanut selailla sitä.) Elokuva Julie & Julia perustui tuohon klassikkoon ja tositapahtumiin; Julie-niminen nuori nainen ja bloggaaja otti projektikseen kokeilla kirjan satoja reseptejä vuoden aikana. Julia Childin mukaan ruoanlaitossa oli omat niksinsä ja näitä niksejä oli noudatettava.  |
| Juustoinen galette |
Mielenkiintoisia ranskalaisia reseptejä on vaikka kuinka. Nele päätyi valitsemaan alkuruuaksi galetteja, pääruoaksi bouillabaissen ja jälkiruoaksi crème brûléen. Galettejen kanssa kävi pieni tapaturma. Nele oli tarkoittanut lettuja, mutta Childin ohjeilla saimmekin aikaiseksi hassuja pikku juustokeksejä. Bouillabaisse eli kalakeitto onnistui mainiosti.
Child kirjoittaa: ”Bouillabaissensa voi valmistaa kuinka dramaattisesti haluaa, mutta on muistettava, että se alunperin on yksinkertainen Välimeren kalastajien keitto, joka on valmistettu päivän saaliista tai sen myytäväksi kelpaamattomista tähteistä ja maustettu seudun tyypillisillä mausteilla. […] Ihanteellisinta olisi käyttää kuutta tai useampaa lajia tuoretta kalaa.”
 |
| Bouillabaissen kalat kiehautetaan nopeasti kalaliemessä ja laitetaan sitten kulhoon. Lientä tarjoillaan erikseen. |
Bouillabaisse ei ole Suomen oloissa mikään ekologisuuden ja paikallisuuden ylistys. Kalatiskin valioyksilöt eivät välttämättä ole lähimeren pyrstöniekkoja, saatika sitten samana aamuna ylös kiskottuja. Meidän sopassa porisi siikaa, ahventa, kampelaa, lohta, katkarapuja ja (purkki)simpukoita. Keittopohja – siis soupe de poisson, siivilöity kalakeitto – oli sekin Childin ohjeiden mukaan keitetty. Mukana oli kolmeatoista ainetta, mm. hyppysellinen sahramia. Bouillabaissen lisäksi tein vielä rouillea eli valkosipulista chilikastiketta.
Crème brûléen koostumus meni pilalle. Mitäs en ole hommannut kotiini liekinheitintä. Yritin paahtaa päälle tulevan sokerikerroksen uunissa, mutta se ei oikein onnistunut. Piilotin latistuneen vanukkaan mansikalla. Crème brûlée ei muuten edes ole ranskalainen jälkkäri vaan kreolilainen. Näin sanoo Julia ja Julian sana on totta. Nelen ruokavieraana ollut Salla piti syömästään. Hän oli juuri palannut lyhyeltä Ranskan-matkalta, jonka aikana hän oli asunut paikallisessa perheessä. Sallan mielestä meidänkin meininki oli niin ranskalaista. Patonkineen kaikkineen.
Jälkijälkiruoaksi maistelimme vielä juustoja. Ranskalaisen hip hopin siivittämä tunnelma haihtui ilmaan siinä vaiheessa, kun MM-kiekkoilija Mikael Granlund heitti ilmaveivinsä Venäjän maaliin. Yhtäkkiä pitikin seurata lätkää ja vaihtaa juomaksi kotoista kaljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti