Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


maanantai 4. heinäkuuta 2011

Selamat siang! Indonesialainen lounas

Nelen vaihto-oppilasvuosi lähenee loppuaan. Lainatytär valitsi viimeiseksi keittiöhyppelykohteekseen Indonesian.

Gado-gadoa ja kana-sate.
Indonesia... mahdoinko jo mainita, että olen ollut siellä vuonna 1996? Sen jälkeen elämässäni ei olekaan tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä tuo viidentoista vuoden takainen Aasian-matka nousee mystisesti esille noin kerran viikossa. Siispä. Matkustimme Indonesiaan kuudentoista opiskelijaporukalla; ensin Jakartaan, sitten Bandungiin, Yogyakartaan ja lopuksi Balille. Reissun aikana ehdimme tutustua indonesialaiseen keittiöön. Mieleen jäivät eri toten pannukakut ja reilu chilinkäyttö. Minut ja kaksi ystävääni kutsuttiin (kuokkimaan) balilaisiin häihin, joissa maistoin elämäni tulisinta ruokaa. Pakon edessä chili ja minä ystävystyimme tuon muutaman viikon matkan aikana. Paluumatkalla Singaporessa pystyin syömään silmääkään räpäyttämättä paikallisittainkin tulista soppaa niin, että sain ruokakojun myyjältä kehuja.

Meidän indonesialainen lounaamme oli chilin suhteen vaisu. Päädyin tekemään gado-gadoa, joka on maapähkinäkastikkeella kuorrutettu salaatti.

Salaattiin voi laittaa lähes mitä vain: kaalia, papuja, lehtisalaattia, kananmunia, perunaa, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua, tofua.

Pähkinäkastikkeeseen tarvitaan:

250 g paahdettuja (ja kuorittuja) maapähkinöitä
2 valkosipulinkynttä
1-2 punaista chiliä
(4 cm kencuria, joka kuuluu inkiväärikasveihin. Meillä tätä ei ollut.)
pari kaffirlimen lehteä (reseptin mukaan tuoreita, mutta itse käytin kuivattuja)
suolaa
0,5 l vettä
2,5 dl kookosmaitoa
50 g palmusokeria tai ruskeaa sokeria
salottisipulia kuullotettuna tai paistettuna

Kuullota valkosipuli ja chilit. Soseuta silppurissa tai monitoimikoneessa pähkinöiden ja kencurin kanssa, kunnes seos on tasaista tahnaa. Laita kaikki ainekset (paitsi salottisipulit) kattilaan tai isoon paistinpannuun ja keittele hiljakseen puolisen tuntia välillä sekoittaen, jottei kastike pala pohjaan. Lisää tarpeen vaatiessa vettä.

Keitä lisukkeeksi riisiä.

Asettele salaatti ja riisi kauniisti lautaselle ja annostele kastiketta päälle. Ripottele salottisipulit viimeiseksi.

Gado-gadon lisänä oli kanavartaita eli sate ayam. Kanojen marinadina oli:
  • makeaa soijaa
  • limen mehua
  • suolaa
  • sokeria
Ruokajuomana meillä oli vesimelonimehua ja avokadomehua. Tehty tuoreista hedelmistä, ripauksella sokeria ja jälkimmäisessä tapauksessa vedellä blandattuna.

Jälkiruoaksi paistoin banaanipannukakkuja, joiden ohjeen löytämiseksi täytyi harrastaa vakavaa nörtteilyä. Erilaisia reseptejä tutkimalla sain kasaan seuraavan ohjeen:

150 g riisijauhoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl maitoa
suolaa hyppysellinen
(sokeria)
3 banaania

Tee kuten lettutaikina normaalisti tehdään. Lisää lopuksi soseutetut banaanit. Anna turvota puolisen tuntia. Paista pannukakut lettupannulla. (Älä pidä liettä liian kuumalla, jotteivät kakkuset pala ennen kuin ovat sisältä kypsiä.) Tarjoile vaikkapa pähkinäraasteen ja sulatetun suklaan kanssa.

Banaanipannukakut menivät parempiin suihin ennen kuin kamera ehti sanoa klik. Gado-gadon pähkinäkastike oli hyvää ja sitä aion tehdä toistekin. (Chiliä olisi  saanut olla enemmän ja enemmän.) Muuten gado-gado ei kyllä ollut kovin eksoottista perunoineen ja perusvihanneksineen. Kanamarinadi toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin.

Ruokavieraana oli Velman kummitäti ja Taron serkku Ida.

Spotifyssa soi mm. gamelan, perinteinen jaavalainen ja balilainen musiikki.

Maailmanmatkaaja suosittelee Indonesian-kävijöille Ramayana-balettia, joka on yksi esteettisimmistä elämyksistä maan päällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti