Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kolme viikkoa, kolme mannerta


Vuoden ensimmäinen kvartaali on takana. Pientä neljännesmatkan uupumusta on havaittavissa. Tämä koskee sekä aterioiden suunnittelua, valmistusta että raportointia. Keittiöhyppelyn ideana oli kokeilla uusia makuja. Yli-innokkuus startissa näkyi notkuvana pöytänä. Nyt mennään maitohapoilla.

Huhtikuussa kävimme kolmella mantereella: Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.

Tunisialaista laulantaa

Syntymäpäivänäni 10.4. matkustimme Tunisiaan Nelen toivomuksesta. Tunisian kansallisruokaa on kuskus ja sitähän mekin teimme.
Käyttämäni resepti on peräisin länsimaisesta keittokirjassa, mutta siinä yhdistyvät lukemieni kuskusreseptien ainekset.

Lammas-kuskusta höystimme harissalla, joka on klassinen pohjoisafrikkalainen chilikastike. Jälkiruoka ja -juoma, hunajadonitsit ja manteliruusudrinkki, jäivät haaveilun asteelle.

  Peruna Perusta

Taro valitsi perulaisen keittiön Palmusunnuntaille ja hoiti koko aterian pöytään asti. Ihanaa! Siis erityisesti se, ettei minun tarvinnut laittaa mitään mihinkään paitsi astioita pöydälle.
Kala-ceviche kypsytetään limemehussa. NAM!
Ruokaprojekti on viime aikoina vahvasti jäänyt muun elämän jalkoihin. Tänä viikonloppuna meillä oli makuuhuoneet täynnä väkeä. Jouduimme itse nukkumaan sohvalla. Ja kaikki tämä yhden vaivaisen teatteriesityksen takia. Hertan kummi-Miikan Vadelmavenepakolainen päätyi maaliskuussa KOM-teatterin lavalle ja 16.4. meille oli järjestetty kaverinäytös. Kulttuuria saapuivat harrastamaan myös siskoni miehineen sekä äitini ja isäni. Jatkoilla tenttasin Vasemmistoliiton puheenjohtajaa Paavo Arhinmäkeä, koska en ollut vielä päättänyt omaa edustajaehdokastani seuraavan päivään vaaleihin.
Perunankuoria(ko)?
Sunnuntaina keittiöhyppelykeskittymistä verottivat aurinko, virpojatoiminta, lastenkutsut ja eduskuntavaaliäänestys. Kun sitten illalla olimme saaneet vieraat ulos, kansalaisvelvollisuudet hoidettua ja saunan lämmitettyä, näytti menu tältä:
-Kala-ceviche
-Avokado-muna-kastike
-Paistetut perunankuoret

-Appelsiinijää

Kaikki reseptit löytyvät tältä mainiolta sivustolta. Paitsi että tuo oma perunavuokamme ei kylläkään  muistuta yhtään ohjetta.


Appelsiinijää ehti jäätyä hitusen liikaa
Post-pääsiäinen ja Nepal
Pääsiäisen vietimme Valkeakoskella ja ruokatarjoilusta vastasi Chef Maman. Pitkän viikonlopun jälkeen kirimme välimatkan kiinni take-awaylla. Valitsin nepalilaisen keittiön arkikohteeksi siitä käytännönläheisestä syystä, että Helsingin päärautatieaseman vieressä on nepalilainen ravintola, josta myös hakea ruokaa. Taro kipaisi tiskin kautta kotimatkalla ja toi pöytään sopivasti tulisia herkkuja Mount Everestista.

Alkuruoat
SABZI PAKAUDA – friteerattuja kasviksia
KHURSANI PANEER TIKKA – friteerattua tuorejuustoa
Pääruoat
BOTI KABAB – tandoori-kanaa kookos-cashew-kastikkeessa
PRAWN PIRYANI – katkarapurisotto
Lapsille vähemmän tulista
KUKHURO KORMA - kanaa tomaatti-kermakastikkeessa
Lisuke
JHANEKO DAL – linssejä
NAAN-leipää

Ihanaa! Erityisesti dal eli nepalilainen perusruoka kutkuttelee makuhermoja. Lapsillakin taisi olla tavallista parempi päivä, sillä he maistoivat rohkeasti myös tulisia ruokia ja ottivat lisää kormaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti