Hyvää ruokahalua!
Keittiöhyppely on edennyt pisteeseen, jossa maan valinta on yhä hankalampaa. Hertta päätyi Kiinaan, koska siellä kaikki ruoka ei ole tulista.
|
Paistia osterikastikkeessa. Nam. |
Olen käynyt Kiinassa vuonna '96. Matkustimme kahden ystäväni kanssa opiskelijaretken päätteeksi ensin Hong Kongiin (joka tuolloin vielä oli brittien hallinnassa) ja sieltä Kantonin kautta junalla Pekingiin. Junamatka oli häkellyttävä kokemus lippuluukulta alkaen. Matkustajat oli aidattu asemarakennuksen ulkopuolelle. Lippuja myytiin pop-up-luukuilta, joille oli rynnättävä kiireen vilkkaa, mikäli mieli saada piletin. Palkkasimme tehtävään paikallisen miehen. Olimme lievästi paniikissa, että miekkonen häipyy rahojen kanssa, mutta hän palasi kaaottisesta myyntitilanteesta voittajana. Saimme postimerkin kokoiset makuuvaunuliput seuraavaan Pekingin-junaan. Matka itsessään sujui mukavasti, samassa makuuloossissa kolmen kiinalaismiehen kanssa. Löysimme vaunusta yhden auttavasti englantia puhuvan ihmisen, joka tulkkasi kohtaamista. Ensimmäiset kysymykset koskivat ystäväni punamustaa kuontaloa ja minun vasenkätisyyttäni.
Peking oli yhtä ruokajuhlaa. Söimme nyyttejä katukeittiössä ja Pekingin ankkaa perinteisen (ja kalliin) ravintolan taakse perustetussa pikaruokalassa. Enimmäkseen istuimme kuitenkin hostelin pihalla. Kiinalaisperheen pitämässä ravintolassa ruoka oli erityisen hyvää ja halpaa. Peking pisti pään siinä määrin sekaisin, että mukaan tarttui astioita. Ostin myös saksofonin. Kyllä. Saksofonin. Puhallinsoittimen. Instrumentin. Se oli kohtalon johdatusta. Loppumatkan me rinkkamatkailijat siis raahasimme mukanamme kiinalaisia astiastoja sekä saksofonia.
|
Bambua ja sieniä hoisin-kastikkeessa. |
Mutta asiaan! Kiinalainen ruoka on haastavaa, sillä Kiina on iso ja niin on sen keittiökin. Kiinalaista mättöä saa joka puolelta maailmaa, joten konsepti on tuttu. Viime aikoina Kiinaa on hoettu lisäainekeskustelussa. Kiinalainen ruoka (saattaa) sisältää paljonkin arominvahvennetta eli natriumglutamaattia. Tämä pahamaineinen E621 on kaikkien terveysintoilijoiden vihollinen numero 1. Natriumglutamaatti voi aiheuttaa päänsärkykohtauksen, joka on jopa nimetty kiinalaisen ruoan syndroomaksi. Kotona tehdyssä ruoassa kuus-kaks-ykköstä ei kuitenkaan ole. Sitä ei löydy soijasta, etikasta, osterikastikkeesta eikä edes valmiista hoisin-kastikkeesta.
Kaikista sadoista, ellei jopa tuhansista, ellei jopa sadoistatuhansista vaihtoehdoista sunnuntaimenulle päätyi:
|
Kaalisalaattia. |
|
Keväisiä kääryleitä |
|
Perusdippiä. |
Kevätkääryleet onnistuivat yllättävänkin hyvin, vaikken ollut aiemmin käsitellyt filo-taikinaa. Friteeraus oli tuttua Belgia-aterialta. Täyte kaipasi enemmän mausteita (vaikka noudatinkin orjallisesti respetin ohjetta. Eli siis liian orjallisesti). Lapset eivät tykänneet kevätkääryleistä ja oudoksuivat vermiselliä, vaikka nuudeli kuuluukin heidän herkkuihinsa.
Paisti osterikastikkeessa oli todella hyvää, jopa lasten mielestä. Kasvisvaihtoehto oli vähän mautonta. Ongelmaksi jäi valmis hoisin-kastike: se olisi pitänyt käyttää kolmessa päivässä! Eikä putelista mennyt ruokaan kuin pari hassua lusikallista. Riisinkeittoon sain oivallisen vinkin naapuriltani. Ravintoloissa käytetään kuulemma puuroriisiä, koska muut lajit eivät paakkuunnu riittävästi. Mutta puuroriisiäkin oli vaikea syödä puikoilla. Kenties vika oli keittäjässä.
|
Tätä löytyy Jättijaosta. |
Jäädytetty jogurttijuoma oli taivaallisen ihanaa silloin 15 vuotta sitten meidän pekingiläisessä kantapaikassa. Siihen ei löytynyt reseptiä netistä, joten sovelsin lassi-ohjetta. Idea on, että juoma laitetaan pakastimeen, jotta se melkein jäätyy umpeen. Siitä vain pillillä ryystämään.
Kiinalaiset ovat (olleet) kovia keksimään. Teekin on sikäläinen idea. Löysin kaupasta järkyttävän kallista ja kaunista teeruusuketeetä. Hong Shang Cha Huan, Rakkauden Ruusun, maku on purnukan mukaan ”elitistinen, samettinen ja hieman kukkainen”. Kiinassa tee on taidetta. Suomessa sitä juovat oudot vaihtoehtoihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole oppineet juomaan kahvia. Tai kuntoilijat, niin kuin Twiningsin tutkimus väittää. Teekulttuurin nousua on uumoiltu jo useampi vuosi, mutta vielä toistaiseksi teehuoneita ei näy Helsingin katukuvassa.
Oman perheen lisäksi ruokapöydässä istui Nelen tsekkikaveri Katerina. Isommille tytöille ruoka näytti maistuvan ja he söivät sitä myös seuraavana päivänä riekuttuaan tutustumassa sateisen Helsingin nähtävyyksiin.
PS. Otetaan saksofonitunteja. Ota yhteyttä Facebookissa.
Kuulinpa tänään radiosta, että viisi ruoka"hyppelyä" on kirjaamatta tänne blogiisi. Odottelen..
VastaaPoista;)
Terkuin, Sari