Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


maanantai 28. maaliskuuta 2011

Äiti Venäjän helmoissa ja helmasynneissä


Vodkaa oli kyllä, muttei venäläistä. Sitä nimittäin saa Alkosta vain isoissa pulloissa, eikä kukaan voi tykätä vodkasta niin paljon, että saisi sitä litran juotua ennen parasta ennen. Mutta koska perinteet ovat perinteitä ja olemassa niiden noudattamisen vuoksi, oli kuitenkin otettava yhdet snapsit. Korvasimme venäläisen joka-paikan-virvokkeen suomalaisella versiolla, perus-Kossulla. Kahdenkymmenen senttilitran pullosta on yhä puolet jääkaapissa. Pitäisi ehkä ihan pistäytyä itärajan takana, jotta oppisi oikeille tavoille. Ja nolottaahan se, ettemme ole pistäytyneet. Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, Pietari, on melkein kivenheiton päässä. Tukholmat ja Tallinnat tässä on kyllä vuosittain ravattu, mutta ei Pietarissa. Sehän on niin... Venäjällä.

Blinit paistuvat sutjakkaasti, kun käyttää pikkulettupannua ja
blinipannua yhtä aikaa.
Ruokana oli blinejä ja uunijäätelöä. Blinit ovat perinteinen laskiaisruoka; niillä aloitetaan pääsiäisen ajan paastokausi. Laskiainen ehti mennä ennen linni-iltaa, mutta eipä tässä muutenkaan ole tullut paastottua.

Oikeasti blinit ovat myös alkuruokaa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että niitä kuuluu ahtaa napansa täyteen. Niin pääruoka jäi tekemättä. 

Kävin muutaman Venäjällä majailleen ystäväni kanssa kirjeenvaihtoa ja utelin perinteisiä sikäläisiä jälkiruokia. Tuomio oli tyly: naapurissa panostetaan vain alkuruokiin. Mutta jokaisessa venäläisessä ravintolossa on kuulemma listalla uunijäätelöä. Venäläisten mielestä jäätelö sopii erityisen hyvin talveen. Kas, kun talvella se ei sula. 

Blineistä löytyy erilaisia reseptejä. Itse miksasin kahta, joista jälkimmäinen löytyy täältä.
Huomioitavaa on, että taikinan juuri täytyy tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jopa edellisenä iltana. Olut lyhentää käymisaikaa, mutta monissa resepteissä käytetään maidon lisäksi myös kermaa tai kermaviiliä. 

Blinien kanssa tarjoillaan perinteisesti smetanaa, sipulia, mätiä, suolakurkkua ja hunajaa. Meillä oli pöydässä lisäksi Aura-juustoa ja persikoita sekä savusiikasalaattia. 
Venäläinen ruokapöytä saa olla koristeellinen. Kukkia, värikkäitä servettejä ja minimaalisen pieni samovaari.
Ruokavieraana meillä oli pikkusiskoni perhe. Velmaa lukuunottamatta lapset eivät pitäneet mädistä, mutta hunajan kera blinit kyllä maistuivat jopa ikiepäluuloiselle Oivalle, 7. Uunijäätelö oli lasten mielestä liian epämääräistä ja he söivätkin mieluummin pelkkää jätskiä ilman marenkia, mansikoita ja keksinmuruja. Aikuiset todellakin söivät napansa täyteen ja silti blinejä jäi jämiksi asti. Ne vaan eivät ole niin hyviä uudelleen lämmitettyinä.

Illan pukeutumisteema oli tietenkin värikkään miehekäs ja koristeellisen feminiininen. Kuten Venäjällä konsanaan.

Ja Spotifyssa soivat venäläiset sävelet.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti