Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kun imaami pyörtyi

Kukaan ei pyörtynyt.

Maaliskuun ensimmäinen sunnuntai jääköön historiaan: keittiöhyppely pääsi Euroopan rajalle. Nelen ehdotuksesta illallinen nautittiin turkkilaisissa merkeissä. Turkkilaisessa keittiössä on sama fiilis kuin kreikkalaisessa mutta enemmän mausteita.
Ruokalista näytti tältä:
  • Yaprak Dolmasi (viininlehtikääryleet)
  • Çilbur (uppomunat)
  • Imam Bayildi (Imaami pyörtyi eli täytetyt munakoisot)
  • Iskender Kebab
  • Çoban Salatasi (paimenen kurkkusalaatti)
  • Hummus
  • Pita
    ***
  • Majestik (punaviini Anatolian alueelta)
    ***
  • Baklava
  • Minttutee

Ruokaa oli enemmän kuin 5-henkinen perhe pystyi suorittamaan, joten vähensin jämien määrää kutsumalla meille ruokavieraan. Tytöt innostuivat vieraasta, tämä kun oli nimeltään Keiju. Innostusta ei laimentanut edes, että selitin tämän Keijun olevan mallia Siivetön Aikuinen Nainen. Arvelin Keijun olevan oivallinen ruokakriitikko; hänellä kun on turkkilaisia juuria. Keijun mielestä kaikki oli hyvää, mutta Hertta ja Velma eivät yhtyneet mielipiteeseen. Uppomunat, pitaleipä ja minttutee maistuivat, loppu tippui jälleen vasta pienen pakotuksen kautta. Nele tykkäsi eniten baklavasta, mikä sinänsä ei ole kokeille kovin mairittelevaa, sillä se oli ostettu Stockalta...

Kaikki reseptit (paitsi Baklava) löytyvät täältä. 
Myöskään viininlehtikääryleitä en jaksanut näprätä itse, vaan ostin ne Malmin etnisestä kioskista.

Taro teki uppomunat. Niistä tuli lähes täydellisiä. Ensikertalaiselle mitä parahin suoritus, vaikka keltuaiset pääsivätkin kypsymään liikaa. Uppomunien salaisuuksia on kaksi: tarpeeksi iso kattila ja haarukalla tehty vesipyörre, joka saa raa'an munan pyörimään vedessä niin, että valkuainen levittyy keltuaisen ympärille.

Myös kebab oli neitseellinen. Itse pötkylän paistoin miedossa lämmössä ja folioon rullattuna jo edellisenä iltana. Sitten ennen h-hetkeä vuolin pötköstä (henkeni kaupalla) lastuja, jotka pikaisesti paistoin pannulla. Hitusen enemmän suolaa liha kyllä kaipasi.
Paimenen kurkkusalaatti muistuttaa gazpachoa ja taboulehia. Tästä tuli suosikkini! Aivan varmasti meidän perhe syö raikasta kurkkuherkkua vielä monta kertaa kuumina kesäpäivinä.


Spotifyssa soi muun muassa turkkilaisia euroviisuja.
Lähettänyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)