Otsikko kertoo kaiken. Pienet suupalat vaativat suurta vaivaa ja melkoinen hässäkkä syntyy, kun kaiken yrittää ajoittaa valmiiksi yhtä aikaa. Kahdeksaa erilaista tapasta samaan aikaan pilkkoessa, hämmentäessä, maustaessa ja paistaessa avautui syy siihen, miksi latinokulttuureissa ollaan myöhässä ja miksi illallinen nautitaan vasta kymmeneltä.
Ken hommaan ryhtyy, ei tyydy muutamaan suupalaan. Siksipä piti jälleen kutsua ruokavieraita. Työkaverini Anssi avopuolisoineen olivat kohteliaasti hitusen myöhässä, koska heidän täytyi käydä vaihtamassa tuliaisviini espanjalaiseen. (Muu olisikin ollut tyylirikko!) Viiniä ehdittiin maistella aamuyöhön mennessä merkki jos toinenkin.
Ruokailu sujui täkäläiseen tyyliin vauhdikkaasti. Verkkainen napostelu ei onnistu suomalaiselta. Kun syödään, niin syödään. Sitten voidaan keskustella. Ja jatkaa juomista. Konsultoin tapasten valinnassa muutamaa ystävää, joilla on erityinen suhde Espanjaan. Yksi oli sitä mieltä, että espanjalainen keittiö on yliarvostettua. Toinen puhui päinvastaista. Kolmas lähetti vinkkinsä liian myöhään, Panamasta. Neljäs kertoi oman suosikki-pinchonsa. Se on tuossa listassa ensimmäisenä, tosin laiskan naisen versiona (eli anjovis ja oliivi -yhdistelmä on korvattu anjovistäytteisillä oliiveilla). Ruokalistalla oli:
Perustapaksista perustapaksisin tortilla jäi tekemättä.
Kanakuorukat eivät olleet mikään esteettinen ilotulitus, sillä tein taikinan varsin suurpiirteisesti ja siitä tuli liian löysää. Paistaminen kullanruskeiksi pallukoiksi osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Nimesimme ruuan uudelleen. Siitä tuli Hässäkkä. Hässäkän maku sai kuitenkin kehuja.Ruokaseurueen aikuisjaoston toinen suosikki oli munakoiso:
Gazpachoon selailin erilaisia ohjeita ja päädyin oikomaan. Liemi tuli tomaattimehusta eikä tuoreista tomaateista, kuten oikeaoppisesti olisi kai kuulunut. Keitosta tuli silti erinomaista. Gazpachoa olen tehnyt useita kertoja aiemminkin. Erityisesti se sopii kuumaan kesään.Jälkiruokana söimme aivan taivaallisen hyvää Santiagon torttua. Tämän leipoi vaihtarimme Nele, joka myös valitsi Espanjan keittiöhyppelyn kohteeksi. Mantelirouheella täytetystä tarta de Santiagosta tuli yksi suosikeistani ja luulenpa, että Nele joutuu tästä lähtien vähän useammin leipurinhommiin.
Lapset maistoivat kaikkea nurisematta. Maha taisi kuitenkin täyttyä leivällä. Ainakin patatas bravas oli liian tulista pienten makuun.
Vieraamme Anssi ja Hanna innostuivat tapastelusta niin, että aikovat kokeilla niitä itsekin. Hanna on toiselta koulutukseltaan kokki, joten jään odottelemaan vastakutsua.
DJ: Spotify
Tulokset:
Hércules - FC Barcelona 0-3
Deportivo La Coruña - Sevilla 3-3
Kirja:
Antoine de Saint-Exupéry: El Principito
Tää blogi on Annika ihan törkeen hieno idea =) Täytyy jatkaa seuraamista. t. NRJ:n kuuntelija
VastaaPoista