Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


maanantai 14. helmikuuta 2011

Hääpäivähäämatkauusinta

Vietimme kahdeksatta hääpäivää, pronssista sellaista, helmikuun ensimmäinen päivä. Hääpäivän kunniaksi Taro valitsi keittiöhyppelymaaksi Tsekin, häämatkakohteemme. Kahdeksan vuotta sitten läksimme Prahaan muutaman päivän kuherruskuulle, joskin matka meni enimmäkseen hääväsymyksestä toipuessa ja nuhakuumeillessa. Ehdimme kuitenkin maistella paikallisia erikoisuuksia; panimoravintoloiden erikoisoluita ja knöödeleitä.
Knöödelit olivat ruokalistalla nytkin. Pistin meiliä ainoalle tietämälleni tsekille, Lucielle, joka asuu Suomessa ja on naimisissa täkäläisen miehen kanssa. Lucie lähetti minulle muutaman mummojensa opettaman reseptin.

Mummot! Nuo perinnetiedon arkistot! Tässäpä idea: mummoilta pitäisi ottaa talteen kaikki se kirjoittamaton tieto, joka kohta katoaa ajasta iäisyyteen. Mummon reseptikirja olisi oivallinen lahja vaikka sukulaisille ensi jouluksi. Italia-viikonloppunakin mummoilla oli lusikkansa sopassa; Stefanon tiramisuohje oli nimittäin hänen nonnaltaan. Oma mummoni on kova leipuri ja kahvipöydässä on aina ollut tarjolla ihan kirjaimellisesti sen seitsemää sorttia.

 
       Knöödelit à la Lucien mummot:
  • perunoita
  • kananmuna
  • suolaa
  • vehnäjauhoja
  • ompelulankaa leikkaamiseen
    Keitä perunat kuorineen sopivan pehmeiksi. Kuori ja raasta.
    Tee kaikista aineksista taikina ja taikinasta pötköjä, jotka muistuttavat pieniä patonkeja. Keitä pötköjä vedessä noin vartin verran. Niistä ei saa tulla liian pehmeitä. Ota pötköt pois vedestä, aseta leikkuulaudalle ja viipaloi kuristamalla palat irti ompelulangalla.
       Kaali:
  • yksi pienehkö kaali
  • suolaa, kuminaa
  • sipulia, öljyä
  • etikkaa ja sokeria
  • raaka peruna
    Raasta kaali, laita kattilaan ja lisää vähän vettä sekä suolaa ja kuminaa. Keitä ilman kantta (ja lisää tarvittaessa vähän vettä, ettei kaali pala). Paista sipuli öljyssä ja lisää pehmenneen kaalin joukkoon. Keitä lisää.
    Raasta mukaan pieni raaka peruna, jotta kaali sakenisi.
    Mausta etikalla ja sokerilla.

    Possu

  • luuttomia kyljyksiä
  • valkosipulia ja sipulia
  • porkkanaa
  • öljyä
  • suolaa, rouhittua mustaapippuria

Kuullota tai ruskista sipuleita öljyssä. Suolaa liha molemmilta puolilta ja paista viitisen minuuttia. Lisää porkkanat ja paista lisää. Lisää pippuria. Kaada pannuun vettä niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihaa kannen alla vajaa tunti. Lopussa lähes kaikki vesi on haihtunut.


Olutta kylmänä ja lämpimänä
Olut on Tsekin tunnetuimpia vientituotteita. Häämatkalla piipahdimme Plzenissä, Pilsner Urquellin kotikaupungissa, ja tätä ihanaa nestemäistä kultaa oli tietenkin tarjolla myös ruokajuomana.

Toinen olutvariaatio ei ollutkaan yhtä suuri menestys. Löysimme keittokirjahyllystämme Eurooppa-tiedotuksen julkaisun ”Makuja laajentuvasta unionista” vuodelta 2002. Vanha tsekkiläinen olutkeitto pyöräytettiin oluesta, kermasta ja munankeltuaisista, höysteenään kuminaa, sokeria ja suolaa sekä leipäkrutonkea. Mies söi olutkeittonsa kiltisti (koska oli toiminut päätirehtöörinä sopan kokkauksessa), mutta muilla maistelu jäi lusikallisiin. Lucie kyllä etukäteen varoitti, ettei olutkeittoa tee kukaan. Ja syy siis todella selvisi. Minä ainakin nautin olueni mieluiten huurteisena ja ilman kermaa (poikkeuksena tietenkin kermainen vaahto).

Jälkiruoaksi unikkokakkua


Tässä vaiheessa apuun tuli jälleen ystäväni Google, sillä Lucien antamaan unikkokakun ohjeeseen ei löytynyt oleellista ainesta eli jauhettua unikkoa.
Pienehkön tutkimuksen perusteella valitsimme tämän reseptin.

Jälkifiiliksiä

Parasta tässä ateriakokonaisuudessa oli kaali. Joka tosin ei ollut lasten mieleen, yllätys! Knöödeleitä ja possua voimme tehdä toisenkin kerran, mutta vähän reippaammalla maustamisella. Knöödelit olivat melko suolattomia. Suolan lisäksi mukaan voisi sekoittaa ainakin yrttejä ja pekonia. Unikonsiemenkakku oli hyvää ja unikko ratisi mukavasti hampaissa.

Kirja:
Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejk

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti