Keittiöhyppelyn säännöt: Jokainen saa vuorotellen valita maan. Ruoka voi olla mikä tahansa tunnettu klassikko; myös jälkiruoat passaavat. Ulkona saa käydä syömässä. Kavereille saa kutsua itsensä. Kaikkea pitää maistaa, paitsi karrelle palanutta.

Kaikki alkoi loppiaisena. Thaimaan-tuliaisesta sukeutui currykana, joka aiheutti lapsissa tyypillisen reaktion: ”Yök, tollasta, en syö.” Selitin tytöille, että tämä on thaimaalaisten makaronilaatikkoa. Että on paras tottua erilaisiin makuihin, jos haluaa matkustella.

Olemme helsinkiläinen perhe. Minä olen Annika, haaveminäni laittaa ruokaa rakkaudella ja luovuudella hyvistä raaka-aineista. Reaaliminäni kokkaa usein kiireessä ja väsyneenä, monesti ei-niin-herkullista sapuskaa. Mieheni Taro on lähes kaksimetrinen ja kaikkiruokainen, mutta askeismiin taipuva. Esikoiseni Hertta menee syksyllä kouluun ja pitää eritoten mummin laittamasta ruuasta (jossa yleensä on voita, kermaa ja sitten jotain muuta). Kuopus Velma, 4, on iässä, jolloin kaikki ruoka on väärää, paitsi jos saa käyttää balsamicoa. Lisäksi perheessämme asuu heinäkuuhun asti saksalainen vaihto-oppilas Nele, joka tykkää suomalaisesta kouluruuasta. Elokuussa saamme perheenlisäystä sisilialaisesta vaihtarista Federicasta. Kissat Maukusti ja Hattikatti osallistuvat keittiöhommiin tunkemalla kuononsa leikkuulaudalle ja pyörimällä jaloissa.

Tavoitteita makumatkalla on kolme: 1) tehdä ainaisesta mitä-tänään-syötäisiin -pähkäilystä vähemmän tylsää ja enemmän inspiroivaa. 2) Löytää uusia makuja, tuoksuja ja puolia 3) Voittaa ”Maailman parhaat kasvattajat” -diplomi.


tiistai 18. tammikuuta 2011

Seuraavaksi saapasmaa

Pizza Margarita, parasta ikinä. Grande Praton kiviuunista.
Italia on keittiöhyppelyn seuraava etappi. Maan valitsi eskarilainen Hertta, joka muistaa yhä kahden vuoden takaisen kesäreissumme Toscanaan. Italialaisen agriturismoidyllin, Grande Praton, katoksen alla ruoka tarjoiltiin myöhään ja ampiaiset veivät siitä osansa. Peri-italialaisten makumuistojen lisäksi Hertan päätökseen taisi vaikuttaa maan muoto, pitsireunuksinen saapas. 
Toivoin, että Italia olisi jäänyt kesäksi, jolloin tomaatit ovat oikeasti punaisia, eikä basilika nuupahda matkalla kaupasta kotiin. Mutta minkäs teet? Itsepä olen säännöt luonut. Kostoksi kutsuin meidät syömään suomalais-italialaiseen perheesen sunnuntaiksi.

Kotona italialaisia herkkuja löytyy vaki-menusta kolme: pasta, risotto ja tomaatti-mozzarella -salaatti. (Pitsan suomalaista versiota ei lasketa.) Pastareseptien parhautta tarjoaa Saku Tuomisen kirjoittama Aglio & Olio. Muuta ei tarvitse. (Sakun tuotantoon kannattaa muutenkin tutustua. Hän kirjoittaa tätä nykyä luovuuskirjoja erilaisissa kokoonpanoissa.)  

PS. Huomenna teen ruokaa itse Hans Välimäelle. Chez Dominiquen omistaja ja Top chefin ylituomari tulee radiolle haastatteluun ja joutuu keskelle kokkisotaa. Tytöt eli minä ja NRJ:n iltapäiväjuontaja Tuija tarjoilemme Hansille blinin kaikilla höysteillä. Aamupojat ovat päättäneet valmistaa makkara-lihapulla-perunoita. Siis aamulla. Ysiltä. Michelin-kokille. 
Lähettänyt

4 kommenttia:

  1. Anonyymi20. tammikuuta 2011 klo 7.02

    kuules aamu-annika, sitten ku teette japanilasta ruokaa (tai käytte ravintolassa?), kokeilkaa OKONOMIYAKIa! se on ns. "japanilainen pizza"
    ps. sushi on yliarvostettua ja tylsää (--:

    VastaaPoista
  2. Annika20. tammikuuta 2011 klo 7.07

    Kiitti vinkistä! Japani eittämättä tulee jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi28. tammikuuta 2011 klo 21.29

    Syötävän hyvän näköistä pitsaa! Mikäs maa seuraavaksi? Ootko ajatellut yhtään Australiaa? Hyvää grilliruokaa ne tekee siellä ja suosii lammasta.

    -Lokki (kuuntelen aamuja)
    ps: Blogisi on mahtava!

    VastaaPoista
  4. maro28. tammikuuta 2011 klo 22.40

    Heippa! Tämä sun ruoka tempaus vaikuttaa todelliselta haasteelta. Eräs kaveri vinkkasi tätä blogia, joten päätin täs samalla perustaa myös "ekan" oman blogini ja seurata tätä sun haastetta. Onnea tähän ruokailu koettelemukseen!
    Hyviä maku hetkiä!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)